Vuosituhattavoitteet-päivänavaus (alakoulu) (YK-liitto)
Rauhanmetsän maaoravat ja lähellä sijaitsevan liito-oravayhteisön oravat ovat kokoontuneet päälliköidensä Pörrö Pormestarin ja Lieska Leiskuvan johdolla metsäaukiolle keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Mielialat ovat korkealla, ja oravajoukossa käy iloinen kuhina ja puheensorina. Oravat ovat viisastuneet aiemmista kokemuksistaan ja osaavat nyt arvostaa toisiaan eroistaan huolimatta – jokaisen mielipide on yhtä tärkeä. Joskus muinoin maaoravien ja liito-oravien välillä vallinneet kiistat ovatkin enää vain kaukainen muisto, ja oravien yhteistyö on jo pitkään sujunut mallikkaasti.
- ”Hyvät ystävät”, Pörrö Pormestari aloittaa kokouksen juhlallisesti, ”meillä on asiat tällä hetkellä kerrassaan hienosti. Asuinalueellamme riittää vankkoja pesäpuita ja muhkeita käpyjä ravinnoksi kaikille oraville...”
- ”Niin, ja yhdessä olemme pitäneet metsäalueestamme hyvää huolta. Katsokaa - se on vehreämpi kuin koskaan!” huudahtaa innoissaan väliin Lieska Leiskuva.
- ”Minä puolestani olen iloinen siitä, että oravaäideistä pidetään hyvää huolta, ja jokainen oravalapsi pääsee kouluun oppimaan tärkeitä taitoja”, huomauttaa iäkäs oravarouva joukon perukoilta. ”Se on tärkeää tulevaisuutemme kannalta”.
Kaikki oravat nyökyttelevät päätään pontevasti. Asiat ovat todellakin hyvin. Pieniä kärhämiä ja ongelmia toki aina esiintyy yhteisössä kuin yhteisössä, mutta pääosin elämä Rauhanmetsässä ja läheisellä liito-orava-alueella on viime aikoina tuntunut sujuvan kevyesti kuin ruusuilla tanssi. Uhkaavalta oravapilkkukuumeeltakin vältyttiin, kun oravat saivat tehokkaan rokotteen sitä vastaan. Tautiin ehti sairastua joitakin pieniä oravalapsia, mutta he parantuivat nopeasti asiantuntevassa lääkärihoidossa. Osaavia lääkäreitä löytyi sekä maaoravien että liito-oravien yhteisöstä.
- ”Meillä on asiat kunnossa, mutta kaikkialla muualla ei ole niin”, muistuttaa Pörrö. ”Kauempana on alueita, joilla metsät eivät ole vehreitä ja päivittäisen käpyaterian saaminenkin on kovan työn takana. Ja kun oravalapsia tarvitaan avuksi pitkille ruoanhakumatkoille, he eivät pääse kouluun. Myös lääkäriin voi olla pitkä matka.”
Aukiolle kokoontuneet oravat nyökyttelevät jälleen, tällä kertaa vakavina. Tuntuu epäreilulta, että kaikkien asiat eivät ole yhtä hyvin kuin heillä.
- ”Voisimmeko me tehdä jotain auttaaksemme?” kysäisee yksi oravanuorista ujosti muiden mumistessa vieressä hyväksyvästi. ”Vaikka jotain ihan pientäkin?”
- ”Hienoa, että haluatte auttaa”/ ”Todella hienoa”, kehuvat Lieska ja Pörrö lähes yhteen ääneen.
- ”Kuten yhteisön vanhemmat oravat muistavat, jokin aika sitten järjestettiin erityinen suurkokous, johon saapui oravapäälliköitä läheltä ja kaukaa. Yhdessä teimme kahdeksan lupausta, joiden tarkoituksena on parantaa huonosti voivien oravayhteisöjen tilannetta. Ne nimettiin vuosituhattavoitteiksi”, kertoo Pörrö.
- ”Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ne, joilla on asiat hyvin, kuten me, eivät ole itsekkäitä, vaan pyrkivät jakamaan hyvinvointia myös muille”, jatkaa Lieska.
Oravajoukosta kuuluu liuta myöntäviä huudahduksia:
- ”Tottahan toki!” /”Joo!”/ ”Kyllä, ehdottomasti!”
Oravien kokous päättyy pian toiveikkaissa ja innostuneissa tunnelmissa. Moni oravista pohtii kotimatkalla ääneen, miten voisi itse ja muiden kanssa yhdessä edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Onnistuneen kokouksen jälkeen myös Lieska ja Pörrö voivat palata tyytyväisinä kotikoloihinsa. Koska heidän yhteisöissään on niin paljon epäitsekkäitä ja auttavaisia oravia, tulevaisuus näyttää lupaavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti