KEKS-materiaali

Nuori ja vammainen

Harjoitus antaa osallistujille mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu, kun vammaisuus rajoittaa elämää. Olemmeko kaikki yhdenvertaisessa asemassa yhteiskunnassamme vai asetetaanko osalle meistä erityisiä haasteita ylitettäväksi jokapäiväisessä elämässä?

Käsiteltävät aiheet

Vammaisuus, erilaisuus, osallistuminen

Ryhmän koko

6 tai enemmän

Kesto

1 tunti

Tavoitteet

- lisätä tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja vammaisuudesta

- kokea, minkälaista on elää vammaisena maailmassa, jonka ovat rakentaneet ei-vammaiset

- kehittää yhteistyö- ja kommunikaatiotaitoja sekä tiimityöskentelytaitoja

- etsiä luovia ratkaisuja annettuun tehtävään

Materiaalit

- vanhat sanomalehdet, aikakauslehdet tai paperipalat, pahvi, sakset, naru, teippi, tai mikä vain, mitä voi käyttää siltojen rakentamiseen

- erilaisia materiaaleja erilaisiin "vammoihin", esim. sanomalehtiä, foliopaperia, saksia, liimaa, huivi (silmien peittämiseksi), korvatulpat, pyörätuoli (jos mahdollista), köysiä käsien tai jalkojen sitomiseksi

Valmistelut

Valmista tarpeeksi roolikortteja kaikille ryhmäläisille ja varmista, että sinulla on materiaalia jokaista "vammaa" varten.

Ohjeet

- selitä, että osallistujat tulevat työskentelemään pienissä ryhmissä suorittaakseen annetun tehtävän, ja kerro heille, että harjoitus testaa heidän mielikuvitustaan, yhteistyö- ja kommunikointikykyään!

- muodosta osallistujista 4-5 hengen ryhmiä ja jaa roolit ja tarvikkeet niin, ettei mukana ole enempää kuin yksi jokaista vammaa ryhmää kohden. Jokaisessa ryhmässä tulisi olla mukana myös yksi ihminen, jolla ei ole mitään vammaa. Osallistujien tulisi mukautua rooleihinsa välittömästi.

- selitä tehtävä: jokaisen pienen ryhmän täytyy rakentaa silta kuvitellun joen ylitse. Kerro ryhmille, että sillan pitäisi pysyä pystyssä itsekseen, ja jonkun tulisi pystyä alittamaan se. Voit myös lisätä, että sillan tulisi kestää painavia kulkuneuvoja, ja olla niin vastustuskykyinen tulville tai muille odottamattomille sääilmiöille, kun mahdollista! Näytä ryhmille materiaalit, joita on saatavilla tehtävän suorittamiseksi.

- kerro ryhmille, että niillä on puoli tuntia aikaa rakentaa silta. Tässä ajassa ryhmien tulee varmistaa, että kaikki jäsenet ovat yhtä vahvasti tehtävässä mukana: ketään ei saa jättää tehtävän ulkopuolelle, ja jokaisen täytyy antaa konkreettinen panos tehtävän suorittamisessa.

- kun ryhmät työskentelevät, tarkkaile miten hyvin ne noudattavat sääntöjä. "Unohtavatko" osallistujat vammansa työskennellessään. Yritä olla puuttumatta, ellei joku toistuvasti unohda vammaansa.

- puolen tunnin jälkeen ilmoita, että sillan rakennus on päättynyt, ja pyydä osallistujia ottamaan pois huivinsa ja muut tarvikkeensa. Kerää ne, ja ala taas kutsua osallistujia heidän oikeilla nimillään, jotta he etääntyisivät rooleistaan.

- kehota ryhmiä katsomaan toistensa siltoja: pyri kutsumaan jokaista siltaa "voittajaksi" jollain saralla.

- pyydä osallistujia muodostamaan ympyrä tehtävän purkua varten.

Purku ja arviointi

- miltä sinusta tuntui harjoituksen aikana? Oliko tehtävä helppo vai vaikea?

- mikä roolissasi oli sinulle vaikeinta? Oletko tyytyväinen omaan panokseesi tehtävän suorittamisessa?

- onnistuitko roolissasi realistisesti, vai nojauduitko stereotypioihin, joita vammaisista ihmisistä on?

- minkälaisia stereotypioita on olemassa vammaisista ihmisistä?

- miksi näitä stereotypioita on, ja miten paljon luulet, että ne pitävät paikkansa?

- tarkoittiko vammaisena olo myös sitä, että sinulla ei ollut ideoita, tai että et halunnut olla mukana prosessissa?

- koitko hetkiä, jolloin tunsit, ettei panostasi ymmärretty tai tarpeeksi arvostettu ryhmässä?

- keksitkö todellisesta elämästä esimerkkejä tilanteista, jolloin vammaiset ihmiset voisivat tuntea, etteivät he voi vaikuttaa asioihin sen, vuoksi, ettei heitä ymmärretä yhteiskunnassa?

Selitä vammaisuuden käsitettä ryhmälle (tietoa harjoituksen lopussa). Kysy sitten osallistujilta, oliko harjoituksen aikana hetkiä, jolloin vammaisuus oli ilmeistä:

- tunsiko kukaan olevansa syrjitty vammansa takia?

- kuinka lähellä simulaatio oli oikean elämän tilanteita?

- minkälaista kuvittelet oman maasi nuoren vammaisen elämän olevan? Mitä erityisiä vaikeuksia he kohtaavat?

- uskotko, että vammaisten ihmisten oikeuksia kunnioitetaan? Jos ei, niin mitä oikeuksia kunnioitetaan vähiten, ja mitkä ovat pääsyyt tähän?

- Haluat ehkä myös tutkia sitä, miten ryhmät työskentelivät, ja olivatko kaikki mukana ryhmän työskentelyssä:

- miten toimitte ryhmänä? Jaettiinko tehtävät tasapuolisesti?

- oliko kommunikointi vaikeaa, ja jos oli, miksi? Miten selvisitte kommunikaatiovaikeuksista? Yritittekö auttaa toisianne?

- mitä mieltä olet omasta panoksestasi ryhmän kokonaistoimintaan?

- ottiko joku ryhmälaisistä "johtajan" roolin? Miksi?

- yllättikö sinua mikään harjoituksen aikana? Opitko mitään harjoituksen kautta?

Vinkkejä ohjaajille

- on tärkeää, että että seuraat harjoituksen aikana toimintaa tarkkaan varmistaaksesi, ettei kukaan osallistuja vahingoita itseään. Varoita osallistujia etukäteen siitä, että heidän tulisi olla tietoisia ongelmista, joita seuraa heidän omista vammoistaan tai toisten vammoista.

- kun jaat rooleja alussa, ei ole viisasta antaa osallistujien valita roolejaan. Pyri rohkaisemaan osallistujia alusta asti kunnioittamaan rooliaan: selitä, että harjoituksen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään oikeita ongelmia, joita joita vammaiset ihmiset kohtaavat maailmassa, joka ymmärtää heitä ja heidän erityistarpeitaan huonosti.

- seuraa eri ryhmien edistystä nähdäksesi miten ne työskentelevät ja tarkastaaksesi, ettei simulaatio "karkaa käsistä" ja että osallistujat pysyvät rooleissaan (esimerkiksi etteivät he ota huivia pois silmiltään tai korvatulppia pois korvistaan). Pyri olemaan puuttumatta muutoin kun silloin, kun muistutat heitä harjoituksen perussäännöistä.

- rohkaise osallistujia näyttelemään roolinsa luonnollisesti, liioittelematta tai yli-esittämättä rooliaan

- jos koko ryhmä tai pienemmät ryhmät eivät onnistu tehtävässään, tai jos ne eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen, huomauta, että tämä heijastaa todellisuutta, eikä tarkoita, että harjoitus olisi mennyt pieleen. Purkaessasi tehtävää keskustele syistä, jotka johtivat siihen, ettei toivottua tulosta syntynyt, tai siihen, että jotkut osallistujat eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen.

- vaikka tämä on harjoitus joka käsittelee vakavia aiheita ja voi aiheuttaa voimakkaita tunteita ja joskus tyytymättömyyttäkin, se voi myös aiheuttaa naurua ryhmissä. Sinun täytyy ehkä puuttua tilanteeseen, jos vaikuttaa siltä, että jotkut osallistujat - tietoisesti tai tiedostamattaan - menevät rajan yli ja huumori kääntyy julmaksi muita osallistujia kohtaan. Tästäkin tulisi keskustella purkutilanteessa, ja haluat ehkä puhua siitä, milloin, ja onko ylipäätään, hyväksyttävää nauraa muiden vammoille.

- on tärkeää selittää osallistujille, että vaikka tämän harjoituksen kautta voi saada jonkinlaisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu elää vammaisena, se ei tietenkään voi tuottaa täsmällistä kokemusta vammaisuudesta. Vammaisuuden ymmärtäminen vaatii niiden fyysisten, asenteellisten, tiedollisten , rakenteellisten ja sosiaalisten rajoitusten ymmärtämistä, joita vammaiset kohtaavat pyrkimyksissään osallistumaan yhdenvertaisina yhteiskunnalliseen elämään. Tässä mielessä harjoitus ei voi toimia muuna kuin johdantona vammaisuuden ymmärtämiseen.

- jos aikaa riittää, on hyödyllistä keskustella ryhmien johtajuuteen liittyvistä kysymyksistä. On todennäköistä, että osallistujat ovat nähneet ryhmien ei-vammaiset luonnollisina johtajina. On tärkeää pohtia sitä, miksi näin on ollut. Tutki joitakin seuraavista esimerkeistä osallistujien kanssa:

- tapahtuiko näin siksi, että ei-vammainen uskoi olevansa parempi johtaja kuin vammaiset ryhmätoverinsa?

- tapahtuiko näin siksi, että on olemassa ääneenlausumaton asenne, jonka mukaan vain ei-vammaisten tulisi toimia johtajina?

- miksi tällaisia asenteita on olemassa?

- onko niin, että vammaisilla ihmisillä on vähemmän itsevarmuutta ottaa johtajan roolia?

Muunnoksia

Voisit valita erilaisia tehtäviä ryhmille riippuen käytettävissä olevista materiaaleista tai siitä, millainen ryhmäsi on. Muita mahdollisia tehtäviä voisivat olla esimerkiksi jonkun ihmisen muotokuvan piirtäminen, tanssin esittäminen tai televisiomainoksen suunnittelu.

Toimintaideoita

Ehdota, että ryhmä tekee tutkimuksen omassa yhteisössään tai kaupungissaan siitä, kuinka vammaisten pääsy erilaisten palvelujen ääreen on järjestetty. pääseekö julkiseen kirjastoon pyörätuolilla? Miten paikallishallinnon päätökset on tehty tavoitettaviksi esim. kuulo- tai näkövammaisille? Minkälainen koulutus on mahdollista vammaisille?

Lisätietoa

Vammaisuuden sosiaalisen mallin mukaan yhteiskunnan tulee muuttua. Tämän lähestymistavan mukaan katsotaan, miten yhteiskunta kokonaisuudessaan on järjestynyt, ja kuinka vammaisa syrjitään. Tämä lähestymistapa eroaa suuresti perinteisestä lääketieteellisestä mallista, joka on nähnyt vammaiset "ongelmana", joka täytyy "parantaa". Lääketieteellinen malli pyrki saamaan vammaiset sopeutumaan paremmin yhteiskuntaan. Sosiaalinen malli sen sijaan keskittyy siihen, miten yhteiskunta on järjestetty ja miten vammaiset on suljettu sen monien toimintojen ulkopuolelle. Sosiaalinen malli sanoo, että yhteiskunta syrjii luomalla rajoituksia ja esteitä.

Nämä rajoitukset ovat

- ympäristössä

- asenteissa

- järjestelmissä

Sosiaalinen malli tekee tärkeän eron vamman ja vammaisuuden välille. Se, miten yhteiskunta vastaa vammaan, aiheuttaa vammaisuuden. Vammaisuus tarkoittaa tässä mielessä rajoitteisuutta.

Sosiaalinen malli näkee vammaisuuden sosiaalisena ilmiönä ja vammaisuus (disablism) on alistamisen muoto siinä missä rasismi, seksismi tai homofobiakin. Sosiaalisen mallin mukaan jos vammaisten halutaan pääseääsevän osallisiksi valtavirtayhteiskunnasta, yhteiskunnan järjestäytymistapoja täytyy muuttaa.

Erityisesti sosiaalinen malli sanoo, että vammaiset täytyy ottaa mukaan rajoitusten määrittelyyn, ja että rajoitukset täytyy poistaa!

Roolikortit

Luo roolikortit riippuen siitä, miten monta ihmistä ryhmässäsi on, ja minkälaisen ryhmän kanssa työskentelet. varmista, että jokaisessa pienryhmässä on vain yksi kutakin vammaa edustava rooli, ja että kaikissa ryhmissä on yksi ei-vammainen. Jos työskentelet ihmisten kanssa, jotka ovat vammaisia oikeasti, anna heille rooli, joka eroaa hidän omasta vammaisuudestaan.

KUURO (käyttää vain viittomakieltä)

KUULOVAMMAINEN (ei käytä välttämättä viittomakieltä)

PYÖRÄTUOLIA KÄYTTÄVÄ

IHMINEN JOLLA ON VAIN YKSI KÄSI

IHMINEN JOLLA EI OLE KÄSIÄ

IHMINEN JOLLA ON VAIN YKSI JALKA (ei kainalosauvoja)

KAINALOSAUVOJA KÄYTTÄVÄ HENKILÖ

HENKILÖ, JOLLA ON PSYYKKINEN SAIRAUS (anoreksia, masennus, oppimisvaikeus tm)

SOKEA

MYKKÄ

Kun annat osallistujille roolikortit, anna samalla heille tarvikkeita jotka auttavat rooliin pääsemistä (korvatulpat, pyörätuoli...). Korosta, että heidän tulisi edustaa rooliaan realistisesti ilman liioittelua tai stereotypioihin tukeutumista.

Lähde:keks.fi