Päällikön ylpeys

Owambolasten satu

Olipa kerran heimopäällikkö, joka oli hyvin kovaluontoinen ja ylpeä. Hän oli niin ylpeä ja kova, että jopa hänen vaimonsa ja neuvonantajansa pelkäsivät häntä. Kerran hänen kerskuessaan palvelijoidensa määrällä, muuan vanhus totesi: ”Kaikki ihmiset ovat toistensa palvelijoita.” Päällikkö vihastui vanhukselle, sillä hänhän ei itse ollut kenenkään palvelija, eikä ainakaan tämän vanhuksen. Niinpä hän pyysi vanhusta todistamaan väitteensä ja mikäli vanhus tähän pystyisi, antaisi hän tälle 50 härkää.

Heimopäällikön talolle ilmestyi kerjäläinen, joka pyysi ruokaa. Vanhus antoi päällikön luvalla kerjäläiselle ruokaa, mutta sitä tehdessään hän melkein kompastui ja oli pudottaa ruokakulhon maahan. Hän pyysi päällikköä apuun: ”Auta minua suuri päällikkö, muuten kaadun ja kulho putoaa maahan.”

Hetkeäkään miettimättä, päällikkö riensi nostamaan vanhusta ja ojensi hänelle kepin. Vanhus naurahti ja lausui: ”Kiitos. Näetkö nyt, että kaikki hyvät ihmiset ovat toistensa palvelijoita. Minä autoin kerjäläistä ja sinä minua. Mutta en tarvitse härkiäsi. Anna ne niille, jotka niitä tarvitsevat.”

Koska päällikkö oli viisas mies, hän toimi vanhuksen neuvon mukaan ja nimitti tämän pääneuvonantajakseen.