Tyttö ja kori

Owambolasten satu Pohjois-Namibiasta

Olipa kerran nuori tyttö, joka asui Afrikan ylätasangolla. Eräänä päivänä hän tuli heimopäällikön taloon. Päällikkö, joka istui veljensä kanssa apinaleipäpuun alla, katseli tyttöä kummissaan. Tytön kasvot peitti punottu kori.

“Saanko tulla palvelukseesi?" tyttö kysyi nöyrästi. “Olen ahkera, rehellinen ja hyvä työntekijä, enkä aiheuta sinulle harmia”, hän jatkoi. Päällikön veljet nauroivat tytölle ja tökkivät häntä kepeillään. Päällikkö hymyili ja kysyi: “Miksi olet piilottanut pääsi koriin? Ota se pois, että saan nähdä kasvosi.”
“Ei, suuri päällikkö”, tyttö vastasi. “Sitä en voi tehdä, koska olen antanut lupauksen.” Päällikön kävi tyttöä sääliksi, ja hän salli tämän jäädä taloonsa.

Koripäinen tyttö ahkeroi. Toiset nuoret, tytöt ja pojat nauroivat hänelle ja pilkkasivat häntä. Mutta tyttö puhdisti ja pesi, ja kun lapset näkivät, kuinka hyvin tyttö teki töitä eikä koskaan valittanut, eivät he enää tohtineet nauraa tytölle ja pilkata tätä.

Eräänä päivänä päällikön vaimo sanoi tytölle: “Miksi sinä pidät tuota koria päässäsi? Ota se toki pois, että voisin nähdä sinut.” “Voi, ei, arvoisa rouva. Ennen äitini kuolemaa annoin hänelle lupauksen. Hänen mielestään olen kaunis, ja hän pyysi minua pistämään korin kasvojeni peitoksi, etteivät miehet rakastuisi minuun kauneuteni vaan luonteeni tähden.”

Vuoden kuluttua palasi päällikön komea poika retkiltään pohjoisesta, Kunene-virran toiselta puolen. Pojan paluuta juhlittiin iloisesti koko kylän voimin, ja kaikki nuoret naiset olisivat halunneet hänet puolisokseen.

Myös päällikön poika nauroi nähdessään koripäisen tytön. Mutta kun poika huomasi, että tyttö käytti sitä koko ajan töitä tehdessäänkin, hän lopetti pilkkansa. Ei kestänyt kauaakaan kun kaikki huomasivat, että päällikön poika oli rakastunut koripäiseen tyttöön.

“Haluan mennä naimisiin koripäisen tytön kanssa”, sanoi nuorukainen eräänä päivänä vanhemmilleen. Päällikkö vihastui: “Et voi mennä naimisiin palvelijan kanssa. Hän pitää koria koko ajan päässään, joten hän voi olla vaikka kuinka ruma.”

Mutta prinssi oli itsepintainen ja halusi juuri tämän tytön, ja lopulta isän oli suostuttava. Häihin kutsuttiin koko heimo. Kun nuori mies ja koripäinen tyttö suutelivat vihkimisen jälkeen, kori rikottiin. Ja voi sitä hämmästystä! Korista valui lattialle röykkiöittäin kultaa ja hopeaa! Kaikki näkivät vihdoin omin silmin, miten tavattoman kaunis nuori tyttö oli!