Hunajankerääjän kolme poikaa

Kongolainen tarina

Hunajankerääjällä oli kolme poikaa: Kuule, Seuraa ja Kokoa. Eräänä päivänä hunajankerääjä lähti pitkälle vaellukselle metsään ja löysi korkean puun, joka oli täynnä hunajaa. Hunajankerääjä kiipesi ylös, mutta astui vahingossa laholle oksalle, putosi maahan ja meni palasiksi.

Kuule istui kotimökin vieressä, nousi yhtäkkiä ylös ja sanoi: ”Isä on pudonnut puusta. Menkäämme auttamaan häntä.” Seuraa johti veljekset isän luo ja Kokoa liitti kaikki palaset yhteen, jonka jälkeen isä pystyi taas kävelemään. Pojat kantoivat hunajan kotiin.

Seuraavana päivänä hunajankerääjä lähti taas etsimään hunajaa. Sillä aikaa pojat kiistelivät kotona, kuka heistä oli tärkein. ”Ette olisi kuulleet isää ilman minua”, sanoi Kuule. ”Mutta ette olisi pystyneet kokoamaan häntä ilman minua”, sanoi Kokoa.

Poikien kiistellessä hunajankerääjä oli kulkenut metsään ja löytänyt puun, joka nousi pilviin asti. Hän kiipesi ylös, mutta astui taas laholle oksalle ja pirstoutui palasiksi.

Kuule nousi yhtäkkiä ja sanoi: ”Isä on pudonnut.” Niinpä Seuraa johdatti veljekset taas isän luo ylpeillen saavutuksellaan. Kokoa yhdisti palat ja sanoi: ”Minä ja vain minä olen koonnut isän.” Taas isä pystyi kävelemään ja pojat kantoivat hunajan.

Seuraavana päivänä hunajankerääjä kulki vieläkin syvemmälle metsään ja löysi puun, joka ulottui tähtiin saakka. Hän kiipesi taas puuhun etsimään hunajaa, astui laholle oksalle ja pirstoutui palasiksi.

Kuule kuuli putoamisen, muttei sanonut mitään veljilleen. Seuraa arvasi, että isälle oli tapahtunut onnettomuus, koska hän ei tullut kotini. Kokoa arvasi, että isä tarvitsi hänen apuaan, mutta hän ei alentunut pyytämänä veljiensä apua isän etsimisessä.

Vanha hunajankerääjä kuoli, koska itsekkäät pojat ajattelivat omaa tärkeyttään enemmän kuin isäänsä. Loppujen lopuksihan kaikki tarvitsivat toisiaan eikä kukaan ollut toista viisaampi tai parempi.