Tänään on maailman vesipäivä. Meillä on vettä tarpeeksi. Jokaisessa kodissa, koulussa ja julkisessa rakennuksessa on ainakin yksi vesihana ja vessa. Meillä on vettä enemmän kuin tarpeeksi, emmekä edes tule ajatelleeksi sitä.
Jokaisella ihmisellä pitäisi päivittäin olla käytössään vähintään 50 litraa puhdasta vettä. 30:kin litralla ihminen tulee jotenkuten toimeen; tästä 5 litraa kuluu ruuanlaittoon ja juomavedeksi, 25 litraa peseytymiseen. Suomalainen käyttää päivässä keskimäärin 150 litraa vettä. Monissa maissa, esimerkiksi Afrikassa, ihmisillä on käytettävissään alle 10 litraa vettä päivässä.
Juomakelpoista, ns. makeaa vettä, ei ole aina helposti saatavilla. Tiesitkö, että 97% maapallon makeasta vedestä on piiloutunut hankalasti maan alle, ja sen käyttöönotto vaatii melkoista kaivaus- ja pumppaustyötä? Suurin osa juomakelpoisesta sadevedestä taas menee hukkaan, sillä sitä ei oteta talteen. Jokivedet ja järvivedet puolestaan ovat usein maanviljelyn ravinteiden ja teollisuuden päästöjen saastuttamia, eivätkä ne siksi kelpaa juomavedeksi. Amerikassa, Kalifornian osavaltiossa, nurmikon kastelujärjestelmät ja 560 000 uima-allasta käyttävät kovaa vauhtia loppuun alueen kaikki pohjavesivarat. Asiantuntijat arvioivat, että Kaliforniassa kärsitään jo vuonna 2020 ankarasta vesipulasta.
Puhdas vesi on jokaisen ihmisen oikeus. Silti miljoonilla ihmisillä – lapsilla – ympäri maailmaa ei ole käytössään puhdasta juomavettä, saati sitä riittävästi peseytymiseen. Esimerkiksi Etiopiassa vain 31:ssa kodissa tuhannesta on käytössä puhdas vesi, ja vain 17:ssa kodissa tuhannesta on vessa. Eikä näissäkään ”onnekkaissa” kodeissa vesi tule kotiin vesijohtoa pitkin, vaan perheellä on käytössään kylän kaivo ja ehkä kylän yhteinen vessa.
Paikoissa, joissa vesi on näin harvinaista, täytyy vettä usein etsiä pitkien matkojen takaa ja siihen kuluu koko päivä. Veden haku on yleensä naisten ja lasten vastuulla. Pienetkin lapset – usein tytöt – kävelevät kymmeniä kilometrejä päivässä löytääkseen lähimmän kaivon tai joenuoman. Vedenhakumatka alkaa aamuvarhaisella, kun on vielä pimeää. Matkalla saattaa joutua villieläinten hyökkäysten kohteeksi ja vedenottopaikalla omaa vuoroa voi joutua odottamaan useita tunteja. Lopulta piripintaan täytetyt vesikanisterit kannetaan pään päällä tai selässä samaa reittiä takaisin kotiin. Pienten tyttöjen pään päällään kantama vesimäärä on tavallisesti 20 litraa.
Luonnon joista tai järvistä haettu vesi on valitettavan usein likaantunutta, jolloin se aiheuttaa juotuna sairauksia. Likaisen veden aiheuttamista sairauksista vakavin on ripuli, joka on kohtalokas varsinkin pienille vauvoille.
Tarvitaan insinööri- ja rakennustaitoa, jotta maan alle piiloutunut pohjavesi saadaan pumpattua ihmisten käyttöön. Meille maan alla kulkevat vesijohdot ja kotien vesihanat ovat itsestään selviä asioita, mutta nekään eivät kauan pysy kunnossa ilman ammattitaitoista korjausapua. Siksi kyläläisten kouluttamien vesipumppujen huoltamiseen on erittäin tärkeää.
Yksi parhaista tavoista kerätä puhdasta vettä on sadeveden talteenotto. Esimerkiksi Vietnamissa UNICEF on yhdessä maan hallituksen kanssa rakentanut isoja betonisia veden keräilyaltaita, joihin sadevettä voidaan varastoida. Kahdeksanvuotias Sang-tyttö asuu vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Vietnamin pohjoisrannikolla. Sangin isä viljelee ja myy työkseen rapuja ja hummereita ja äiti työskentelee riisiviljelmillä. Joskus Sangin perheen asumaa rantaa pyyhkii raju myrsky, jota kutsutaan taifuuniksi. Silloin aallot nousevat korkeiksi ja rannalla on vaarallista oleilla. Taifunien varalta rannalle on rakennettu patoja, jotta suolavesi ei tulvi riisipelloille.
Sangin perhe tarvitsee juomavettä. Vielä pari vuotta sitten lähin makean veden ottopaikka sijaitsi kaukana, rantapadon toisella puolella, josta Sangin isä haki sitä päivittäin isoilla selässä kannettavilla kanistereilla. Nyt perheellä on kuitenkin käytössään oma sadeveden keruuallas, johon he saivat rakennustarvikkeet UNICEFilta. Sadeveden keruu omaan säiliöön on helpottanut perheen elämää huomattavasti. Sadekauden aikana, touko-lokakuussa, perhe saa kerättyä lähes kaiken tarvitsemansa veden. Vesi soveltuu sellaisenaan pesuvedeksi, ja keitettynä se on täysin juomakelpoista. Sang kertoo, että heidän itse varastoimansa vesi on paljon puhtaampaa kuin se, jota haettiin aikaisemmin vedenottopaikalta. Perheenjäsenillä ei ole vatsanpuruja enää niin usein. Myös isä on tyytyväinen, että vedenhakuun käytetyn ajan voi nyt käyttää muihin kodin tärkeisiin töihin.
Lähde:unicef.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti