Säväytä sovittelemalla-opas

Tässä linkki YK:n teemapäiviin liittyvään Säväytä sovittelemalla oppaseen: http://www.unicef.fi/files/unicef/Koulut/Oikeuden_aikaalakoulu.pdf

Opas syrjinnän estämiseen

Tässä linkki Unicefin Opettajan oppaseen syrjinnän estämiseen:http://www.unicef.fi/files/unicef/Koulut/Oikeuden_aikaalakoulu.pdf

Opas lapsen oikeuksiin

Tässä linkki Unicefin Oppaaseen lasten oikeuksiin: http://www.unicef.fi/files/unicef/Koulut/Oikeuden_aikaalakoulu.pdf

Nimikortit

Alkuvalmistelut:

Tarvitset tietoa eri nimien alkuperästä. Etsi nimikirjoja kirjastosta tai netistä (esim. Uusi suomalainen nimikirja [Otava 1988], Etunimet [Otava 1990] tai väestörekisterikeskuksen nimipalvelu). Harvinaisten nimien kohdalla etsi internetistä esim. Googlen avulla.

Laadi jokaisen ryhmäläisesi etunumestä pieni teksti, jonka voi vaikka liimata kartongille ja koristella. Laita nimikortit pussiin tai laatikkoon, josta niitä voidaan yksi kerrallaan "arpoa". Tässä pari esimerkkiä nimikorteista:

TEA
- on lyhenne nimestä Dorotea
- tarkoittaa Jumalan lahjaa
- alunperin kreikkalainen nimi

YASIN
- tarkoittaa ” Oi ihminen”
- on Koraani kirjan 36. suura eli luku, joka luetaan rohkaisuksi kun elämä on vaikeaa.

Ohjeet:

Ohjaaja alustaa kertomalla, että kaikilla on ihan ikioma nimi, jonka vanhemmat ovat vauvana lapselleen antaneet.

1. Pyydä osallistujia nostamaan yksi nimikortti kerrallaan pussukasta ja lukemaan se ääneen muille.
2. Keskustelua nimistä:
- Katsotaan mahdollisesti kartasta, mistä päin nimi on kotoisin
- Kysytään tietääkö joku muita samannimisiä ihmisiä
- Kysytään nimen haltijalta miltä oma nimi tuntuu ja tulisiko mieleen joku muu nimi josta tykkäisi...

Lähestymistapoja erilaisuuteen

Erilaisuutta voi lähestyä monilla tavoilla. Kaikki olemme erilaisia! Voidaan ryhmittäytyä eri perustein: kaikki joilla on punaiset sukat, kaikki joilla on pitkät hiukset, kaikki joilla on pikkuveli jne. Voidaan asettua pituusjonoon, jolloin huomaamme, että kaikki olemme eri pituisia. Kaikille voi myös antaa erilaisen tehtävän: vaaleatukkaiset konttaa, tummatukkaiset kierii, kaikki joilla on nenä laittaa nenän vasten lattiaa, pojat menee ovelle ja tytöt istuu tuoleille, 3-vuotiaat nostavat kädet kohti kattoa jne.

Lopuksi voi korostaa sitä, että ryhmässä kaikilla lapsilla on monta yhtäläisyyttä ja monta eroa. Ideoi itse lisää tehtäviä ryhmäsi taitotason mukaan! On tärkeää korostaa, että me KAIKKI olemme erilaisia!

Lopuksi voi esimerkiksi tehdä piirustuksen, johon yritetään piirtää kaksi ihan samanlaista ihmistä ja pohtia sitten tuliko niistä ihan samanlaisia keskenään? Tärkeää on korostaa, ettei kahta täysin samanlaista ihmistä olekaan! Edes kahden samanlaisen ihmisen piirtäminen ei ole mahdollista!

Karttojen tarkastelu

Kartat ovat hyvä ja mielenkiintoinen lisä tutustua maailmaan, toisiin maihin, eri kulttuureihin jne. Kartat ovat päiväkoti-ikäisille ehkä vaikea asia käsittää, mutta moni saattaa olla innostunut niistä.

- Lapset voivat muistella ovatko käyneet jossain toisessa maassa? Missä maissa? Etsitään näitä maita yhdessä kartalta.

- Onko jonkun perheenjäsen tai tuttava kotoisin jostain muusta maasta? Asuuko joku läheinen ulkomailla?

- Kartasta voi hahmottaa vesi ja maa-alueita, ja miettiä missä on kylmää ja missä lämmintä jne. Mitä eläimiä on Afrikassa? Entä muualla maailmassa?

Yksi tästä pelistä pois!

Kuka haluaa sinut mukaan ryhmäänsä?

Käsiteltävät aiheet

- Enemmistön ja vähemmistöjen väliset suhteet
- Syrjintä

Tavoitteet

- Avata keskustelu eri ihmisryhmistä yhteiskunnassa.
- Lisätä tietoisuutta ennakkoluuloista ja syrjinnästä.
- Rohkaista keskustelua ryhmästä syrjäytymisestä.

Kesto

10 min.

Ryhmän koko

16+

Valmistelut

Värillisiä, itseliimautuvia paperitarroja (esim. pallon muotoisia). Esimerkiksi 16 hlö:n ryhmälle 4 sinistä, 4 punaista, 4 keltaista, 3 vihreää ja yksi valkoinen “outo“ tarra.

Ohjeet

1. Liimaa tarra jokaisen osallistujan otsaan siten, etteivät he näe, minkä värisen tarran saavat.

2. Pyydä osallistujia muodostamaan ryhmiä toisten samanväristen kanssa.

3. Leikin aikana ei saa puhua, vaan on tultava toimeen non-verbaalisella kommunikaatiolla (ilman puhetta).

Raportointi ja arviointi

Lopuksi ryhmää autetaan käsittelemään harjoituksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Miltä tuntui, kun kohtasit ensimmäistä kertaa jonkun, jolla on samanvärinen tarra?Miltä tuntui “oudosta“ henkilöstä, jolla oli erilainen tarra kuin kellään muulla? Yritittekö auttaa toisianne löytämään oman ryhmän? Mihin eri ryhmiin sinä kuulut? Esim. jalkapallojoukkueeseen, luokkaan, kerhoon, seurakuntaan... Voiko kuka tahansa tulla mukaan näihin ryhmiin? Ketkä ovat omassa yhteiskunnassamme niitä “outoja“, jotka jäävät ulkopuolelle?

Vinkkejä ohjaajalle

Harkitse huolellisesti, kuka saa valkoisen tarran. Voit halutessasi ja tarpeen mukaan manipuloida ryhmien koostumusta, mutta osallistujat eivät saisi huomata sitä. Pelaajat saavat mieluummin uskoa, että tarrat on jaettu sattumanvaraisesti.

Tätä harjoitusta voidaan myös käyttää “jäänsärkijänä“, jolla osallistujat jaetaan ryhmiin seuraavia harjoituksia varten.

Muunnoksia

1. Käytä samaan tapaan värikkäitä paperitarroja, mutta älä anna kellekään “outoa tarraa“. Lopussa jokainen on ryhmässä.

2. Tee valmistelut kuten 1. muunnosta varten. Pyydä osallistujia etsiytymään ryhmiin siten, että jokaisessa ryhmässä on korkeintaan yksi samanvärinen ihminen.

3. Käytä kuvista tehtyjä palapelejä, joiden avulla voidaan herättää keskustelua. Voit liimata kuvat korteille ennen kuin leikkaat ne.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi

Tarkastelkaa oman ryhmänne tai järjestönne jäsenyyspolitiikkaa. Voiko kuka tahansa tulla mukaan? Miten voisitte saada järjestöstänne avoimemman ja toivottaa uudet jäsenet paremmin tervetulleiksi?

“Outous“ ei aina merkitse syrjäytymistä. On ihmisiä, jotka ovat erilaisia ja ryhmien ulkopuolella omasta halustaan. Harjoituksessa “Kaikki samanarvoisia“ tarkastellaan tarkemmin sitä, miltä tuntuu olla ainutlaatuinen yksilö.

Siitä vaan!

Joskus muut ihmiset kuten vanhemmat, esimiehet ja aikuiset voivat olla niin ahdasmielisiä... mutta emmekö mekin ole? Tämä leikki on eläytymistä.

Käsiteltävät aiheet
• Niiden ihmisten syrjintä, jotka ovat erilaisia
• Ne mekanismit, jotka ylläpitävät vähemmistöjä ei-etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnassamme

Tavoitteet
• Kokea syrjintä
• Analysoida, kuinka me suhtaudumme syrjivästi tiettyjä sosiaaliryhmiä kohtaan ja samaan aikaan syytämme heitä siitä tilanteesta, jossa he ovat.
• Herättämään tietoisuutta siitä, kuinka me autamme säilyttämään epäoikeudenmukaisia yhteiskunnallisia rakennelmia

Kesto
60 minuuttia

Ryhmän koko
Korkeintaan 40. Lienee parasta jakaa ryhmät neljään pikkuryhmään.

Valmistelut
• 4 suurta arkkia paperia
• 4 vanhaa aikakausilehteä
• 4 kpl saksia
• 4 pakettia värillisiä huopakyniä
• 4 liimaputkea
• Varalle: 4 ryhmälle oma lajitelmansa: narua, villakangasta, nappeja, klemmareita
• Paperia ja kynä huomioiden tekijälle
• Kello tai rannekello

Ohjeet
1. Jaa pelaajat neljään ryhmään ja pyydä kutakin ryhmää istumaan huoneen nurkassa, missä he voivat työskennellä mukavasti.

2. Pyydä kutakin ryhmää nimeämään yksi henkilö huomioitsijaksi, joka tekee muistiinpanoja siitä, mitä ryhmän jäsenet tekevät ja sanovat.

3. Ilmoita, että sinä tulet vuorollaan kunkin ryhmän luo antamaan tarvikkeet ja ohjeet, mitä pitää tehdä.

4. Mene ensimmäisen ryhmän luo, anna heille tarvikepaketti ja sano selvästi: “Teillä on paperiarkki, aikakausilehti, sakset ja liima. Teidän pitää tehdä kollaasi, joka esittää kevättä. Teillä on aikaa 20 minuuttia. Saatte aloittaa milloin haluatte”.

5. Sitten mene toisen ryhmän luo, anna heille materiaalipakkaus ja sano selvästi: “Teillä on paperiarkki, aikakausilehti, sakset ja liima. Teidän täytyy tehdä kollaasi kesästä. Teillä on aikaa 20 minuuttia. Saatte aloittaa milloin haluatte.”

6. Sitten mene kolmannen ryhmän luo, anna heille tarvikkeet ja sano selvästi: “Teillä on paperiarkki, aikakausilehti, sakset ja liima. Teidän täytyy tehdä kollaasi syksystä. Teillä on aikaa 20 minuuttia tehdä se. Saatte aloittaa milloin tahdotte.

7. Sitten mene viimeisen ryhmän luo, anna heille heidän materiaalinsa ja sano selvästi: “Mso,... Losifalitome. Teillä on 20 minuuttia tehdä se. Saatte 20 minuuttia aikaa tehdä sen. Saatte aloittaa milloin tahdotte.

8. Samalla kun ryhmät työskentelevät, kierrä ryhmien luona ja ole rohkaiseva ja kannustava ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle ryhmälle, mutta syytä neljättä ryhmää siitä, että eivät tee sitä, mitä heitä pyydettiin tekemään.

9. 20 minuutin kuluttua lopeta toimintaleikki ja pyydä ryhmiä ojentamaan sinulle heidän kollaasinsa. Jos ensimmäinen ryhmä ei ole vielä lopettanut, anna heille vielä 3 - 4 minuuttia lisää.

Raportointi ja arviointi
Aloita kierros niiden kanssa, jotka leikkivät. Pyydä heitä sanomaan, miltä leikki heistä tuntui ja kuinka he tekivät töitä yhdessä ryhmissä, osallistuiko jokainen? Jatka kierroksella huomioitsijoiden kanssa. Pyydä heitä sanomaan, mitä joka ryhmässä tapahtui.

Sitten pyydä jokainen mukaan keskusteluun, mitä yhteyksiä leikillä on todellisuuden kanssa.
- Näettekö mitään yhteyksiä oikean elämän kanssa?
- Meidän yhteiskunnassamme, kuka on neljännessä ryhmässä?
- Kuinka meillä on tapana syytellä sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden uhreja?
- Kuinka ihmiset, jotka tuntevat olevansa sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden uhreja, reagoivat?
- Reagoivatko he samalla tavalla kuin ihmiset 4. Ryhmässä tekivät?

Vinkkejä ohjaajalle
Jos työskentelet vain muutaman henkilön kanssa, tee mukaelma leikistä ja luo kaksi ryhmää, ensimmäinen, jolla on selkeät ohjeet ja toinen, jolla on sekavat ohjeet. Yksi vaihtoehto ei-mitään-merkitsevän lauseen tilalle neljännessä ryhmässä, on antaa heille kunnon ohjeet hyvin nopeasti puhuttuna tai vieraalla kielellä.

Valmistaudu siihen, että tämä leikki todennäköisesti aiheuttaa voimakkaita reaktioita 4. ryhmältä sen turhautumisen takia, että he eivät ymmärrä ohjeita ja silti heitä syytetään siitä. Joskus he suuttuvat leikin johtajaan ja lähtevät pois; joskus he kääntävät turhautuneisuutensa muita ryhmiä kohtaan ja yrittävät estää heitä työskentelemästä tai lopettamasta heidän tehtäväänsä. Senpä takia ehdotamme seuraavaa:
- Varmistaudu siitä, että ryhmät on luotu umpimähkään; niin vältytään, että kukaan ei ryhmässä tunne olevansa uhri.
- Ennen kuin arviointi aloitetaan, on olennaista tehdä selväksi, että tämä oli eläytymisleikki, ja että nyt meidän täytyy päästä ulos rooleista.
- On tärkeätä jättää arvioinnin aikana riittävästi aikaa jokaiselle ilmaista tunteensa ennen kuin siirrytään analysoimaan, mitä tapahtui. Jos aikaa ei anneta tunteille, ne tulevat myöhemmin esiin ja hyvä arviointi on vaikeaa.

Muunnelmia
Jos haluat tehdä leikistä haastavamman ja sinulla ei ole materiaalia, voit pyytää ryhmää esittämään lyhyen sketsin. Tämä on rasittavampaa 4. ryhmälle, joka huolestuu siitä, että joutuu esittämään ja näyttää typerältä muista.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Tarkastele uudelleen ryhmiä yhteiskunnassamme. Miten näet ihmiset, joita voitaisiin kuvailla sanoilla sosiaaliset häviäjät ja ne, jotka ovat sosiaalisia voittajia. Tutki tätä “Muotokuvat” - toimintaleikin avulla.

Vaihtoehtoisesti sinä voit jatkaa pelillä “Kehityksen polku”, joka tuo esiin niitä monia mekanismeja, joiden avulla nykyinen taloudellinen järjestelmä syrjii valtaosaa ihmisistä, jotka asuvat maapallon eteläisissä maissa pitääkseen yllä etuoikeutettua asemaa niille ihmisille, jotka asuvat maapallon pohjoisissa maissa.

Kulttuurileikki - Cultionary

Mikä on sinun mielikuvasi jostakin henkilöstä, joka on kotoisin toisesta maasta? Kuinka sinä siirrät sen piirustukseen? Jos sinä pidät piirtämisleikistä “pictionary”, niin sinä pidät kulttuurileikistä.

Käsiteltävät aiheet
• Mielikuvat, pelkistäminen ja ennakkoluulot

Tavoitteet
• Työstää ja tutkia meidän pelkistämisen tarvettamme ja ennakkoluulojamme toisista ihmisistä
• Työstää mielikuvia, joita meillä on vähemmistöryhmistä
• Ymmärtää, kuinka pelkistämisen mekanismi toimii
• Lisätä luovuutta ja spontaania ajattelutapaa ryhmässä

Kesto
• 45 minuuttia - 2 tuntia (riippuen ryhmän koosta)

Valmistelut
• Osanottajille lista piirrettävistä asioista
• Muistiinpanolehtiö ja kynä tulosten kirjaamista varten
• Paperiarkit ja kynät (noin A4 kokoa) ryhmän piirustuksia varten
• Tarrateippiä tai nuppineuloja piirustuksia varten

Ryhmän koko
• mikä tahansa

Ohjeet
• Pyydä osanottajia muodostamaan kolmen tai neljän henkilön joukkueita
• Pyydä joukkueita ottamaan mukaansa paperiarkkeja ja kynä ja etsimään paikka, jossa he voivat istua hieman toisistaan erillään
• Kutsu joka ryhmästä yksi henkilö ja anna heille sana piirrettäväksi
• Käske heidän palata ryhmiensä luo ja alkaa piirtää sanaa samalla kun toiset ryhmän jäsenet yrittävät arvata mikä se on. He saavat piirtää vain mielikuvia, lukuja ja sanoja ei käytetä. Puhuminen on kiellettyä paitsi oikean vastauksen vahvistaminen
• Muu joukkue saa vain sanoa arvauksiaan, he eivät saa kysyä kysymyksiä
• Kun sana on arvattu oikein, pyydä joukkuetta huutamaan se
• Pane tulos ylös muistiinpanolehtiöön
• Jokaisen kierroksen jälkeen pyydä piirtäjää kirjoittamaan kuvaan – joko valmiin tai keskeneräisen – mikä se sana oli
• Nyt pyydä joukkueita valitsemaan toinen jäsen piirtäjäksi. Varmistaudu siitä, että jokainen saa tilaisuuden piirtää ainakin kerran
• Lopussa pyydä ryhmiä ripustamaan kuvat näkyviin niin, että erilaisia tulkintoja kuvia sanoista voidaan vertailla ja niistä voidaan keskustella

Raportointi ja arviointi
Tee tämä pienissä ryhmissä (ne voivat olla samat joukkueet)
• Pyydä osanottajia sanomaan, oliko leikki vaikea ja miksi. Sitten pyydä ihmisiä katsomaan seinällä olevia piirustuksia ja vertailemaan erilaisia kuvia ja tapoja, joilla ihmiset tulkitsivat samoja sanoja
• Pyydä heitä sanomaan, vastaavatko, vaiko ei mielikuvat todellisuutta, ja pyydä osanottajia sanomaan, miksi he valitsivat tietyt mielikuvat
• Kysy sitten edelleen, mistä me saamme meidän mielikuvamme, ovatko ne kielteisiä vai myönteisiä, ja mitä vaikutuksia niillä saattaa olla suhtautumiseemme kyseessä oleviin ihmisiin

Vinkkejä ohjaajalle
Jos sinulla on pieni ryhmä, kulttuurileikkiä voidaan leikkiä yhdessä ryhmässä; pyydä jotakin henkilöä piirtämään ensimmäisellä kierroksella, se joka arvaa, piirtää seuraavalla kierroksella.

Valmistaudu siihen, että ihmiset, jotka pitävät itseään huonoina piirtäjinä, voivat pitää tätä leikkiä itselleen vaikeana. Rohkaise heitä sanomalla, että et hae taideteoksia ja rohkaise jokaista yrittämään piirtäjän roolissa.

Tämä leikki todennäköisesti tuo esiin kaikkein välittömimmät ja pelkistetyimmät mielikuvat, jotka meillä on toisista ihmisistä mukaan lukien ulkomaalaiset ja vähemmistöt.

Se on hyvin luova ja hauska. Kuitenkin on tärkeää, että leikki ei pysähdy piirustuksiin vaan, että ryhmä pohtii pelkistämisen vaaroja, erityisesti mistä me saamme mielikuvamme.

Jokainen tarvitsee esikuvia pelkistämistä kyetäkseen suhtautumaan ympäristöönsä ja siinä oleviin ihmisiin. Kaikilla meillä on ja ylläpidämme pelkistämiskuvioita, tämä ei ole vain ilmeistä vaan myöskin välttämätöntä. Sen takia kaikenlaista arvostelua niistä pelkistämismalleista, joita osanottajilla on, pitäisi välttää. Mihin arvioinnin ja keskustelun tulisi tähdätä on se, että me olemme tietoisia olemassaolevista pelkistämistarpeista, mielikuvilla ja olettamuksilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Olemalla tietoinen pelkistämisestä ja vaaroista, joita syntyy, jos luottaa pelkistämiskuvioihin, on paras tapa estää ennakkoluuloja, jotka johtavat syrjintään.

On mielenkiintoista huomata, että meillä ei tavallisesti ole pelkistettyä mielikuvaa ihmisistä, joiden kanssa meillä on vain vähän yhteydenpitoa. Esimerkiksi, mietipä omaa käsitystäsi jostakin henkilöstä, joka on kotoisin Sloveniasta, Moldaviasta, San Marinosta tai Bhutanista. Sen takia ehdotamme, että sisällytät piirrettävien sanojen listaan esimerkin ainakin yhdestä kansallisuudesta, joka on vähemmistönä maassasi ja yhdestä, joka ei ole, ja jonka kanssa ryhmällä on hyvin vähän tai ei ollenkaan suoraa kontaktia. Pyydä ihmisiä miettimään eroja pelkistettyjen mielikuvien kesken ja mahdollisia syitä tähän. Jos meillä on ennakkokäsitys, se voi yksinkertaisesti olla “ että he ovat mukavia ihmisiä”.

Toinen näkökulma, jota käsitellään keskustelussa, on mistä pelkistetyt mielikuvat tulevat. Tiedotusvälineiden, koulun kasvatuksen, perheen, samantyyppisen ryhmän roolia voidaan analysoida.

Kulttuurileikkiä varten tarvitset
Säännöt ja ideat, jotka ryhmien täytyy piirtää, pitää olla sopeutettu ryhmän kansalliseen ja kulttuurilliseen koostumukseen. Alla olevassa listassa olevat sanat ovat pelkkiä ehdotuksia sinulle muokattavaksi. Esimerkiksi, jos suunnittelet käyttää mielikuvia kansallisuuksista, voi olla tärkeätä, että leikkijät eivät saa piirtää lippuja tai maiden rahoja - se olisi liian helppoa.

Toisaalta estääksesi arvaamista yksinkertaisesti tukeutuen toisiaan seuraaviin assosiaatioihin, on tärkeätä vaihdella yksittäisen vähemmistön kuvauksia muilla sanoilla, jotka liittyvät käsityksiin, kohteisiin tai ihmisiin, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen pääasian kanssa, esimerkiksi, jos suunnittelet pyytää unkarilaisen, romanialaisen ja ranskalaisen henkilön kuvausta, on parempi aloittaa unkarilaisella, jota seuraa sanat “rasismi” ja “vähemmistö” ja vasta sitten romanialainen, jota seuraa sana “ystävä” ennen ranskalaista henkilöä. Tämä lisää vaihtelua, virkistää kilpailua ja tekee leikin paljon hauskemmaksi.

Sanaehdotuksia piirrettäväksi

Rasismi Erilaisuus Koulutus Syrjintä Anti - Semitismi Pakolainen
Ristiriita Eurooppalainen Kansalainen (sen maan, jossa leikki leikitään)
Talonpoika Köyhyys Muslimi Homoseksuaali Tasa-arvo
HIV-positiivinen ihminen Mustalainen Japanilainen Venäläinen
Afrikkalainen Ihmisoikeudet Media Turisti
Ulkomaalainen Solidaarisuus Sokea henkilö Rakkaus Arabi
Moldavialainen

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Rohkaise ryhmän jäseniä tiedostamaan, kuinka pelkistettyjä mielikuvia käytetään tiedotusvälineissä ja mainonnassa, ja tiedostamaan omat reaktionsa niihin. Pyydä heitä etsimään esimerkkejä mukaan seuraavalle tunnille.

Me saamme mielikuvia toisista ihmisistä ja kulttuureista, ei vain kuvista ja kirjoituksista vaan myös musiikista. Haluaisit ehkä kokeilla “Knysna Blue” tutkiaksesi näitä musiikillisia kuvia. Vaihtoehtoisesti, kun olet juuri pohtinut pelkistämiseen johtavia tekijöitä, saattaisit haluta jatkaa tutkimusta, mikä vaikutus saattaa olla pelkistämisellä ja sillä, että ihmiseen pannaan nimilappu. Jos haluat jatkaa, voit siirtyä leikkiin “Nimilaput”.

Ryhmään tunkeutuminen

Haluaisit siis tuntea millaista on olla osana enemmistöä tai vähemmistöä? Tässä eräs energiaa vaativa tehtävä.

Käsiteltävät aiheet
• Ne enemmistön / vähemmistön väliset suhteet
• Yhteiskunnalliset ja poliittiset mekanismit, jotka jakavat yhteiskunnan

Tavoitteet
• Kokea olevansa osana enemmistö ryhmää ja kokea olevansa osana vähemmistöä
• Analysoida niitä tekijöitä joita käytämme jotta meidät hyväksyttäisiin enemmistön joukkoon
• Olla tietoinen milloin haluaa olla osana enemmistöä ja kun haluaa olla osa enemmistöä tai haluaa olla vähemmistössä

Kesto
• 40 minuuttia

Ryhmän koko
• 6 - 8 osallistujaa per ryhmä

Valmistelut
• Paperi ja kynä tarkkailijoille
• Kello

Ohjeet
1. Jaa ryhmät 6 - 8 hengen alaryhmiin
2. Pyydä, että kukin ryhmä valitsee yhden olemaan tarkkailijana ja toisen olemaan ulkopuolisena tarkkailijana
3. Kerro jokaiselle jäsenelle ryhmässä, että seisovat tiiviisti kylki kylkeä vasten, niin että väliin ei jää tyhjää tilaa
4. Selitä, että ulkopuolisen pitää yrittää saada itsensä piirin sisälle, samanaikaisesti piiri yrittää estää häntä
5. Pyydä tarkkailijaa tekemään muistiinpanoja niistä tavoista, joilla piirin ulkopuolinen jäsen sekä piirin jäsenet toimivat. Tarkkailija toimii myös ajanottajana.

Parin minuutin päästä ulkopuolinen siirtyy piirin jäseneksi ja yksi piirissä olijoista siirtyy piirin ulkopuolelle - olipa ulkopuolinen onnistunut pääsemään piirin keskelle tai ei. Peli on ohi, kun kaikki jäsenet, jotka haluavat olla ulkopuolisia, ovat saaneet yrittää tunkeutua piirin keskelle.

Raportointi ja arviointi
Keskustellaan ryhmässä, mitä tapahtui ja miltä heistä tuntui. Aloita kysymällä pelaajilta:
• Miltä sinusta tuntui olla ryhmän jäsenenä?
• Miltä sinusta tuntui olla ulkopuolisena?
• Tuntuiko piirin keskelle päässeistä erilaiselta kuin niistä, jotka eivät onnistuneet tunkeutumaan piirin keskelle?

Kysy tarkkailijoilta:
• Mitä keinoja “ulkopuoliset” käyttivät?
• Mitä keinoja piirissä olevat jäsenet käyttivät estääkseen ulkopuolisten pääsyn piirin keskelle?

Kysy sitten kaikilta pelaajilta:
• Oikeassa elämässä - milloin haluaisit olla “ulkopuolinen” tai kuulua vähemmistöön ja milloin arvostat ryhmässä olemista tai enemmistöön kuulumista?
• Mitkä ovat yhteiskuntamme vahvimpia ryhmiä? Mitkä ryhmät ovat heikoimpia?
• Yhteiskunnassamme piiri voi edustaa etuoikeutettuja, rahaa, valtaa, työtä tai asumista. Mitä keinoja vähemmistöryhmät käyttävät päästäkseen osallisiksi näistä asioista? Kuinka enemmistö säilyttää oman asemansa?

Vinkkejä ohjaajalle
Peliä helpottaaksesi voit antaa konkreettisia ohjeita tarkkailijoille - esim. muistiinpanojen tekemistä:
• Mitä ryhmän jäsenet keskustelevat keskenään tai mitä he sanovat ulkopuoliselle
• Mitä ryhmän jäsenet tekevät, ettei ulkopuolinen pääsisi läpi
• Mitä ulkopuolinen sanoo
• Mitä ulkopuolinen tekee

Tämä peli vaatii paljon voimia pelaajilta. Periaatteessa pelissä ei pitäisi esiintyä aggressiivisuutta, elleivät ryhmän sisäiset suhteet ole huonot. Ennen kuin arviointia aloitetaan, on suositeltavaa, että ryhmä voi kommentoida vapaamuotoisesti pelin tapahtumia.

Pelin muunnelmia
Jos paikalla on tarpeeksi henkilöitä ja voidaan muodostaa eri ryhmiä, pyydä alussa jokaista ryhmää nimeämään ryhmänsä. Tämä lisää ryhmään kuulumisen henkeä. Peliä voi pelata myös niin, että ulkopuolinen tulee toisesta ryhmästä. Jokaisen kierroksen lopuksi ulkopuolisen tulee palata alkuperäiseen ryhmäänsä, riippumatta siitä, pääsikö hän tunkeutumaan ryhmään. Tämä myös lisää yksinäisyyden tunnetta “ulkopuolisella”.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Kysy osallistujilta, kuinka he voisivat ymmärtää paremmin omaa käytöstään ja kuinka he haluamattaan voivat olla huomioimatta toisia. Esim. Onko ryhmässä ketään joka kuuluisi johonkin paikalliseen ryhmään, kerhoon, yhteisöön tai järjestöön? Voisivatko he halutessaan liittyä niihin? Mieti miten voisit toimia varmistaaksesi mahdollisuuden kaikille osallistua niihin.

Seuraavaksi voisit kokeilla Domino-peliä, joka vahvistaa ryhmän yhteishenkeä ja tutkii niitä piirteitä, jotka ovat ihmisille yhteisiä. Voisit myös kokeilla “Monimuotoisuuden jäljillä”-peliä, jonka kautta oppisimme “iloitsemaan” ihmisten erilaisuudesta.

Ensivaikutelmia

Se mikä ensimmäisenä kohtaa meidän silmämme, voi olla hyvin harhaanjohtavaa. Ensimmäiset vaikutelmat ovat niin tärkeitä; on niin helppoa tehdä vääriä yhteenvetoja ihmisistä, joita ei tunne.

Käsiteltävät aiheet
• Henkilökohtainen omakuva
• Kapea-alainen ajattelutapa
• Kuinka me teemme ihmisistä johtopäätöksiä hyvin vähäisen, todellisen tiedon pohjalta

Tavoitteet
• Vertailla kuinka ihmiset eroavat ensimmäisten vaikutelmiensa suhteen toisista ihmisistä
• Tutkiskella kuinka omat menneisyyden kokemuksemme värittävät ensivaikutelmiamme
• Tulla tietoisemmaksi kuinka omat vaikutelmamme vaikuttavat käytökseemme muita ihmisiä kohtaan

Kesto
• 30 minuuttia

Ryhmän koko
• 4 – 12

Valmistelut
• Valitse kuvia lehdistä ihmisistä, joilla on mielenkiintoiset/erilaiset/huomiotaherättävät kasvot
• Leikkaa kasvot ja liimaa ne paperin yläosaan jättäen paljon tyhjää tilaa alapuolelle
• Sinun täytyy valmistaa yksi arkki jokaiselle osanottajalle
• Kyniä, yksi per henkilö

Ohjeet
1. Pyydä leikkijöitä istumaan ympyrässä, ja ojenna yksi arkki kullekin henkilölle
2. Pyydä heitä katsomaan kuvaa ja kirjoittamaan heidän ensivaikutelmansa henkilöstä SIVUN ALA-OSAAN
3. Sitten pyydä heitä taittamaan paperin ala-osa niin, että se mitä he ovat kirjoittaneet, jää piiloon, ja ojentamaan paperi seuraavalle henkilölle
4. Pyydä leikkijöitä katsomaan toista kuvaa ja kirjoittamaan ensivaikutelmansa paperin alaosaan juuri käännetyn taitteen yläpuolelle, sitten taittamaan paperi uudestaan piilottaakseen oman kirjoituksensa ja antamaan sen seuraavalle
5. Jatkakaa kunnes paperit ovat kiertäneet ympyrän, ja jokainen on nähnyt joka arkin.
6. Nyt avatkaa paperit taitteista ja antakaa jokaisen verrata erilaisia “ensivaikutelmia”

Raportointi ja arviointi
Keskustelkaa mitä tapahtui ja mitä opitte ryhmänä:
• Mitä yllätyksiä syntyi
• Mihin perustitte ensivaikutelmanne
• Kuvailkaa ja kertokaa toisillenne, milloin teillä on ollut täysin väärä ensivaikutelma jostakin henkilöstä
• Mitä tapahtui sen seurauksena
• Mitä tämä leikki paljasti meistä

Vinkkejä ohjaajalle
Ennen kuin aloitat, varmista, että jokainen ymmärtää ohjeet. Saattaa olla hyödyllistä osoittaa, minne leikkijöiden tulisi kirjoittaa ja kuinka taittaa paperin alaosa piiloon. Pidä paperit kiertämässä melko rivakasti, älä anna ihmisten miettiä liian kauan. Sinähän haluat heidän ensivaikutelmansa. Vältä valitsemasta kuuluisien ihmisten ja julkisuuden henkilöiden kuvia.

Yritä sisällyttää laaja valikoima ihmisiä, jotka edustavat eri ikäkausia, kulttuureita, etnisiä ryhmiä; ihmisiä, joilla on lahjakkuuksia ja vammoja etc.
Ole valmiina kohtaamaan rajuja mielipiteitä asenteista. Riippuen ryhmän koosta kommentit eivät saata aina olla nimettömiä. Älä anna leikkijöiden arvostella toistensa mielipiteitä vaan keskitä keskustelu todellisiin kommentteihin.

Muunnelmia
Vaihtoehtoinen menetelmä, jota on hyvä käyttää, jos sinulla on iso ryhmä, on kopioida kuvat piirtoheitinkalvolle ja projisoida ne kankaalle. Pyydä jokaista osanottajaa kirjoittamaan ensivaikutelmansa numeroidulle paperinliuskalle, kerää laput jokaisen kierroksen jälkeen ja lue ne sitten lopuksi.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Keskustelkaa, olisiko mahdollista tuoda uusia toimintoja ryhmäänne tai organisaatioonne, jotka antaisivat teille tilaisuuden saada tietää enemmän ihmisistä, jotka ovat erilaisia. Esimerkiksi kutsua esitelmän pitäjä, näyttää ulkomaalaisia filmejä tai pitää kulttuuri-ilta, johon kuuluu musiikkia eri maista.

Jos teistä on hauskaa työskennellä ihmisten kuvien kanssa, kokeilkaa “Muotokuvat” ja pohtikaa ajatuksianne ihmisten kuvista, jotka ovat sosiaalisesti häviäjiä ja heistä, jotka ovat voittajia. Jos haluatte tehdä töitä kuvien kanssa, joita meillä on ihmisistä eri maista, käyttäkää “Antonio ja Ali”.

Antonio ja Ali

Sanotaan, että todellinen luovuus syntyy yksinäisyydessä. Mutta oletko koskaan kokeillut tarinan kirjoittamista yli kymmenen muun kanssa? Tässä on tilaisuus kokeilla, voiko luovuus kukkia myös ryhmässä!

Käsiteltävät aiheet
- Stereotypiat

Tavoitteet
- Tarkastella käsityksiä toisista kulttuureista, sosiaaliryhmistä jne.
- Tiedostaa näiden mielikuvien vaikutus käsityksiimme muista ihmisryhmistä, jotka kuuluvat eri kulttuuriin tai ryhmään kuin me.

Kesto
- 30 min.

Ryhmän koko
- 8-10. Tätä suuremmat ryhmät voidaan jakaa pienryhmiin.

Valmistelut
- Pallo
- Paperia ja kyniä tarkkailijoille
- Fläppitaulu ja tusseja

Ohjeet
Kehota osallistujia istuutumaan piiriin. Pyydä yhtä osallistujaa tarkkailijaksi. Hänen tehtävänsä on istua piirin ulkopuolella ja kirjoittaa ryhmän keksimä tarina muistiin. Muu ryhmä keksii yhteisen tarinan käyttäen apunaan palloa. Aloita tarina sanomalla: “Tämä on tarina Antoniosta, nuoresta miehestä, joka on kotoisin Madridista.“ Heitä sitten pallo seuraavalle ryhmän jäsenelle, joka jatkaa tarinaa yhdellä tai kahdella lauseella ja heittää sitten pallon seuraavalle. Jatkakaa kunnes tarina tuntuu valmiilta, n. 10 min.

Pyydä pallo itsellesi ja sano: “Antoniolla on marokkolainen ystävä nimeltä Ali, jolla on myös tarina kerrottavanaan.“ Heitä pallo sitten jollekin piirissä istujalle ja pyydä tätä jatkamaan Alin tarinaa. Jatkakaa harjoitusta n. 10 minuuttia.

Arviointi ja raportointi
Pyydä lopuksi tarkkailijaa lukemaan muistiinpanonsa ääneen.
Miettikää sitten yhdessä osallistujien kanssa, mitä Antonion ja Alin tarinat kertovat heidän erilaisesta elämästään. Jatkakaa keskustelemalla siitä, millaisia mielikuvia meillä on espanjalaisista ja marokkolaisista nuorista miehistä. Mistä nämä mielikuvat tulevat? Oliko kaikilla osallistujilla samanlaisia mielikuvia Espanjasta ja Marokosta? Miksi? Miksi ei?

Vinkkejä ohjaajalle
Tarina onnistuu parhaiten, kun sitä kerrotaan spontaanisti ja nopeassa tahdissa. Silloin tarkkailijalla saattaa kuitenkin olla vaikeuksia tehdä muistiinpanoja. Tämä ongelma voidaan ratkaista käyttämällä apuna nauhuria. On tärkeää, että harjoituksen tavoitteena esitetään aluksi vain yhteisen tarinan kertominen.

Tarinan henkilöiden nimet johdattelevat ryhmää aiheeseen, josta on tarkoitus keskustella. Jos haluat puhua esim. pakolaisista ja maahanmuuttajista, kannattaa valita nimet, jotka tuovat mieleen “tavallisen suomalaisen“ ja jonkin etnisen vähemmistön, kuten Antti ja Abdullah. Jos aiheena ovat miesten ja naisten väliset suhteet, kannattaa valita miehen ja naisen nimi. Tarinan aihetta voidaan soveltaa tarpeen mukaan mihin tahansa tilanteeseen, jossa voi tapahtua syrjintää.

Ensimmäinen lause luo tarinan kehykset: “Tämä on tarina Aleksista, nuoresta homoseksuaalista miehestä...“ tai: “Maria on nuori liikuntavammainen nainen...“ Tarinaa voidaan sitten verrata “tavallisen“ suomalaisen tarinaan.

Muunnoksia
1. Jaa ryhmä kahteen pienryhmään. Ohjeista molemmat ryhmät kuten varsinaisessa tehtävässä, paitsi että kumpikin ryhmä kertoo vain yhden tarinan. Toinen ryhmä kertoo tarinaa Antoniosta ja toinen Alista. Verratkaa valmiita tarinoita toisiinsa.
2. Jaa ryhmä kahteen pienryhmään ja pyydä kumpaakin ryhmää kirjoittamaan tai piirtämään elämänkerta. Toinen ryhmä tekee Antonion elämänkerran, toinen Alin. Elämänkertaan voi janalle merkitä tarinan henkilön elämän tärkeitä tapahtumia. Elämänkertoja vertaillaan jälkeenpäin.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Voit pyytää osallistujia miettimään, että jos Ali asuisi Antonion kotimaassa, miten hänen elämänsä eroaisi? Kokeilkaa myös harjoitusta Ryhmään tunkeutuminen.

Knysna Blue

Musiikki on hyvä tapa päästä lähemmäs muita kulttuureja, mutta se voi myös välittää stereotypioita ja harhaluuloja. Tässä rentouttavassa ja yksinkertaisessa harjoituksessa tarkastellaan musiikkia ja kulttuurisia stereotypioita.

Käsiteltävät aiheet
- Eri kulttuureiden ja kansojen musiikkia koskevat stereotypiat.
- Dominoivan kulttuurin ja massakulttuurituotteiden vaikutus musiikkimakuun.

Tavoitteet
- Herättää uteliaisuutta toisten kansojen ja kulttuurien musiikkia kohtaan.
- Vähentää ennakkoluuloja muuta kuin eurooppalaistyylistä musiikkia kohtaan.
- Herättää uteliaisuutta vieraita kieliä, kansoja ja kulttuureita kohtaan.
- Kyseenalaistaa etnosentriset käsitykset musiikista ja muista kulttuurituotteista.
- Luoda hyvää ryhmähenkeä.

Kesto
5+10 minuuttia

Ryhmän koko
Minkä kokoinen tahansa.

Valmistelut
- Etsi sopivaa musiikkia jostain vähemmistökulttuurista tai toiselta mantereelta.
- Jos sanoille löytyy käännös (ja jos ne soveltuvat ryhmälle), monista ne kaikille ryhmän jäsenille.
- Harjoituksessa tarvitaan cd-soitinta.

Ohjeet
1. Valitse harjoitukselle sopiva ajankohta, esim. tapaamisen aluksi tai tauon jälkeen.
2. Kerro ryhmälle, että soitat nyt musiikkia. Pyydä osallistujia yrittämään arvata, mistä musiikki on peräisin.
3. Jos kyseessä on laulu, pyydä osallistujia kuvittelemaan, mistä sanat voisivat kertoa.
4. Soita musiikkia 3-4 minuuttia.
5. Osallistujat voivat sitten jutella musiikista ystävänsä kanssa muutaman minuutin ajan kuitenkaan paljastamatta omia arvauksiaan. Sen sijaan he voivat halutessaan kirjoittaa arvauksensa muistiin.
6. Lopuksi musiikkikappale soitetaan uudestaan ja niin halutessaan osallistujat voivat nyt paljastaa arvauksensa koko ryhmälle.
7. Kerro oikeat vastaukset.
8. Jos olet monistanut sanat, jaa nyt monisteet ja soita kappale uudestaan. Osallistujat voivat lukea sanoja kappaleen soidessa ja halutessaan laulaa mukana.
9. Jatkakaa arviointikeskustelulla ja lopettakaa harjoitus toiseen musiikkikappaleeseen.

Raportointi ja arviointi
Voitte pitää harjoituksen lopuksi pienen keskustelutuokion. Olivatko osallistujat yllättyneitä kuullessaan musiikin alkuperämaan, pitivätkö he musiikista, oliko vaikea arvata mistä maasta se oli kotoisin, miksi oli / ei ollut vaikea arvata jne... Jos osallistujat sanoivat, että musiikki oli heille entuudestaan vierasta, mutta että he pitivät siitä, kysy mahdollista syytä siihen, että he eivät olleet kuunnelleet sellaista aiemmin. Siksikö, ettei tällaista musiikkia soiteta radiossa? Miksi ei soiteta?

Vinkkejä ohjaajalle
Harjoituksen onnistumisen kannalta on tärkeää valita oikeanlaista musiikkia. Usein on parempi soittaa aluksi vain sellainen osa kappaleesta, johon ei sisälly sanoja. Näin harjoitus ei heti keskity vieraaseen kieleen. Sen jälkeen voidaan soittaa koko kappale sanoineen. Valitun kappaleen tulisi myös olla sellainen, joka luo tilanteeseen hyvää tunnelmaa. Jos mahdollista, ohjaajalla pitäisi olla taustatietoa kappaleesta: musiikkityylistä, instrumenteista, kuinka suosittu esittäjä on kotimaassaan jne. Usein tämä harjoitus toimii parhaiten, kun musiikki ei ole aivan ilmeisesti vierasmaalaista. Esim. klassinen musiikki ja jazz yhdistetään usein Eurooppaan tai Pohjois- Amerikkaan, vaikka ihmiset monista muistakin kulttuuritaustoista soittavat sitä. Musiikki, tanssi ja kaikenlainen taide ovat erinomaisia tapoja tutustua toisiin kulttuureihin. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että ne voivat myös välittää stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi
Tämän harjoituksen jälkeen osallistujia voidaan pyytää esittelemään omaa suosikkimusiikkiaan. Käsitelkää musiikkia sen perusteella, mistä se ottaa vaikutteita ja mistä päin maailmaa vaikutteet ovat peräisin. Varo kuitenkin, ettei tilanteesta tule pelkkää “levyraatia”.

“Knysna Blue” on paitsi tämän harjoituksen otsikko, myös etelä-afrikkalaisen levyn ja kappaleen nimi. Jos et tiedä, millä musiikilla aloittaa, Knysna Blue on hyvä lähtökohta. “Knysna Blue”, Abdullah Ibrahim, Enja Records ENJA-TIP TOE 888 816 2.

KEKS-materiaali

Nuori ja vammainen

Harjoitus antaa osallistujille mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu, kun vammaisuus rajoittaa elämää. Olemmeko kaikki yhdenvertaisessa asemassa yhteiskunnassamme vai asetetaanko osalle meistä erityisiä haasteita ylitettäväksi jokapäiväisessä elämässä?

Käsiteltävät aiheet

Vammaisuus, erilaisuus, osallistuminen

Ryhmän koko

6 tai enemmän

Kesto

1 tunti

Tavoitteet

- lisätä tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja vammaisuudesta

- kokea, minkälaista on elää vammaisena maailmassa, jonka ovat rakentaneet ei-vammaiset

- kehittää yhteistyö- ja kommunikaatiotaitoja sekä tiimityöskentelytaitoja

- etsiä luovia ratkaisuja annettuun tehtävään

Materiaalit

- vanhat sanomalehdet, aikakauslehdet tai paperipalat, pahvi, sakset, naru, teippi, tai mikä vain, mitä voi käyttää siltojen rakentamiseen

- erilaisia materiaaleja erilaisiin "vammoihin", esim. sanomalehtiä, foliopaperia, saksia, liimaa, huivi (silmien peittämiseksi), korvatulpat, pyörätuoli (jos mahdollista), köysiä käsien tai jalkojen sitomiseksi

Valmistelut

Valmista tarpeeksi roolikortteja kaikille ryhmäläisille ja varmista, että sinulla on materiaalia jokaista "vammaa" varten.

Ohjeet

- selitä, että osallistujat tulevat työskentelemään pienissä ryhmissä suorittaakseen annetun tehtävän, ja kerro heille, että harjoitus testaa heidän mielikuvitustaan, yhteistyö- ja kommunikointikykyään!

- muodosta osallistujista 4-5 hengen ryhmiä ja jaa roolit ja tarvikkeet niin, ettei mukana ole enempää kuin yksi jokaista vammaa ryhmää kohden. Jokaisessa ryhmässä tulisi olla mukana myös yksi ihminen, jolla ei ole mitään vammaa. Osallistujien tulisi mukautua rooleihinsa välittömästi.

- selitä tehtävä: jokaisen pienen ryhmän täytyy rakentaa silta kuvitellun joen ylitse. Kerro ryhmille, että sillan pitäisi pysyä pystyssä itsekseen, ja jonkun tulisi pystyä alittamaan se. Voit myös lisätä, että sillan tulisi kestää painavia kulkuneuvoja, ja olla niin vastustuskykyinen tulville tai muille odottamattomille sääilmiöille, kun mahdollista! Näytä ryhmille materiaalit, joita on saatavilla tehtävän suorittamiseksi.

- kerro ryhmille, että niillä on puoli tuntia aikaa rakentaa silta. Tässä ajassa ryhmien tulee varmistaa, että kaikki jäsenet ovat yhtä vahvasti tehtävässä mukana: ketään ei saa jättää tehtävän ulkopuolelle, ja jokaisen täytyy antaa konkreettinen panos tehtävän suorittamisessa.

- kun ryhmät työskentelevät, tarkkaile miten hyvin ne noudattavat sääntöjä. "Unohtavatko" osallistujat vammansa työskennellessään. Yritä olla puuttumatta, ellei joku toistuvasti unohda vammaansa.

- puolen tunnin jälkeen ilmoita, että sillan rakennus on päättynyt, ja pyydä osallistujia ottamaan pois huivinsa ja muut tarvikkeensa. Kerää ne, ja ala taas kutsua osallistujia heidän oikeilla nimillään, jotta he etääntyisivät rooleistaan.

- kehota ryhmiä katsomaan toistensa siltoja: pyri kutsumaan jokaista siltaa "voittajaksi" jollain saralla.

- pyydä osallistujia muodostamaan ympyrä tehtävän purkua varten.

Purku ja arviointi

- miltä sinusta tuntui harjoituksen aikana? Oliko tehtävä helppo vai vaikea?

- mikä roolissasi oli sinulle vaikeinta? Oletko tyytyväinen omaan panokseesi tehtävän suorittamisessa?

- onnistuitko roolissasi realistisesti, vai nojauduitko stereotypioihin, joita vammaisista ihmisistä on?

- minkälaisia stereotypioita on olemassa vammaisista ihmisistä?

- miksi näitä stereotypioita on, ja miten paljon luulet, että ne pitävät paikkansa?

- tarkoittiko vammaisena olo myös sitä, että sinulla ei ollut ideoita, tai että et halunnut olla mukana prosessissa?

- koitko hetkiä, jolloin tunsit, ettei panostasi ymmärretty tai tarpeeksi arvostettu ryhmässä?

- keksitkö todellisesta elämästä esimerkkejä tilanteista, jolloin vammaiset ihmiset voisivat tuntea, etteivät he voi vaikuttaa asioihin sen, vuoksi, ettei heitä ymmärretä yhteiskunnassa?

Selitä vammaisuuden käsitettä ryhmälle (tietoa harjoituksen lopussa). Kysy sitten osallistujilta, oliko harjoituksen aikana hetkiä, jolloin vammaisuus oli ilmeistä:

- tunsiko kukaan olevansa syrjitty vammansa takia?

- kuinka lähellä simulaatio oli oikean elämän tilanteita?

- minkälaista kuvittelet oman maasi nuoren vammaisen elämän olevan? Mitä erityisiä vaikeuksia he kohtaavat?

- uskotko, että vammaisten ihmisten oikeuksia kunnioitetaan? Jos ei, niin mitä oikeuksia kunnioitetaan vähiten, ja mitkä ovat pääsyyt tähän?

- Haluat ehkä myös tutkia sitä, miten ryhmät työskentelivät, ja olivatko kaikki mukana ryhmän työskentelyssä:

- miten toimitte ryhmänä? Jaettiinko tehtävät tasapuolisesti?

- oliko kommunikointi vaikeaa, ja jos oli, miksi? Miten selvisitte kommunikaatiovaikeuksista? Yritittekö auttaa toisianne?

- mitä mieltä olet omasta panoksestasi ryhmän kokonaistoimintaan?

- ottiko joku ryhmälaisistä "johtajan" roolin? Miksi?

- yllättikö sinua mikään harjoituksen aikana? Opitko mitään harjoituksen kautta?

Vinkkejä ohjaajille

- on tärkeää, että että seuraat harjoituksen aikana toimintaa tarkkaan varmistaaksesi, ettei kukaan osallistuja vahingoita itseään. Varoita osallistujia etukäteen siitä, että heidän tulisi olla tietoisia ongelmista, joita seuraa heidän omista vammoistaan tai toisten vammoista.

- kun jaat rooleja alussa, ei ole viisasta antaa osallistujien valita roolejaan. Pyri rohkaisemaan osallistujia alusta asti kunnioittamaan rooliaan: selitä, että harjoituksen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään oikeita ongelmia, joita joita vammaiset ihmiset kohtaavat maailmassa, joka ymmärtää heitä ja heidän erityistarpeitaan huonosti.

- seuraa eri ryhmien edistystä nähdäksesi miten ne työskentelevät ja tarkastaaksesi, ettei simulaatio "karkaa käsistä" ja että osallistujat pysyvät rooleissaan (esimerkiksi etteivät he ota huivia pois silmiltään tai korvatulppia pois korvistaan). Pyri olemaan puuttumatta muutoin kun silloin, kun muistutat heitä harjoituksen perussäännöistä.

- rohkaise osallistujia näyttelemään roolinsa luonnollisesti, liioittelematta tai yli-esittämättä rooliaan

- jos koko ryhmä tai pienemmät ryhmät eivät onnistu tehtävässään, tai jos ne eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen, huomauta, että tämä heijastaa todellisuutta, eikä tarkoita, että harjoitus olisi mennyt pieleen. Purkaessasi tehtävää keskustele syistä, jotka johtivat siihen, ettei toivottua tulosta syntynyt, tai siihen, että jotkut osallistujat eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen.

- vaikka tämä on harjoitus joka käsittelee vakavia aiheita ja voi aiheuttaa voimakkaita tunteita ja joskus tyytymättömyyttäkin, se voi myös aiheuttaa naurua ryhmissä. Sinun täytyy ehkä puuttua tilanteeseen, jos vaikuttaa siltä, että jotkut osallistujat - tietoisesti tai tiedostamattaan - menevät rajan yli ja huumori kääntyy julmaksi muita osallistujia kohtaan. Tästäkin tulisi keskustella purkutilanteessa, ja haluat ehkä puhua siitä, milloin, ja onko ylipäätään, hyväksyttävää nauraa muiden vammoille.

- on tärkeää selittää osallistujille, että vaikka tämän harjoituksen kautta voi saada jonkinlaisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu elää vammaisena, se ei tietenkään voi tuottaa täsmällistä kokemusta vammaisuudesta. Vammaisuuden ymmärtäminen vaatii niiden fyysisten, asenteellisten, tiedollisten , rakenteellisten ja sosiaalisten rajoitusten ymmärtämistä, joita vammaiset kohtaavat pyrkimyksissään osallistumaan yhdenvertaisina yhteiskunnalliseen elämään. Tässä mielessä harjoitus ei voi toimia muuna kuin johdantona vammaisuuden ymmärtämiseen.

- jos aikaa riittää, on hyödyllistä keskustella ryhmien johtajuuteen liittyvistä kysymyksistä. On todennäköistä, että osallistujat ovat nähneet ryhmien ei-vammaiset luonnollisina johtajina. On tärkeää pohtia sitä, miksi näin on ollut. Tutki joitakin seuraavista esimerkeistä osallistujien kanssa:

- tapahtuiko näin siksi, että ei-vammainen uskoi olevansa parempi johtaja kuin vammaiset ryhmätoverinsa?

- tapahtuiko näin siksi, että on olemassa ääneenlausumaton asenne, jonka mukaan vain ei-vammaisten tulisi toimia johtajina?

- miksi tällaisia asenteita on olemassa?

- onko niin, että vammaisilla ihmisillä on vähemmän itsevarmuutta ottaa johtajan roolia?

Muunnoksia

Voisit valita erilaisia tehtäviä ryhmille riippuen käytettävissä olevista materiaaleista tai siitä, millainen ryhmäsi on. Muita mahdollisia tehtäviä voisivat olla esimerkiksi jonkun ihmisen muotokuvan piirtäminen, tanssin esittäminen tai televisiomainoksen suunnittelu.

Toimintaideoita

Ehdota, että ryhmä tekee tutkimuksen omassa yhteisössään tai kaupungissaan siitä, kuinka vammaisten pääsy erilaisten palvelujen ääreen on järjestetty. pääseekö julkiseen kirjastoon pyörätuolilla? Miten paikallishallinnon päätökset on tehty tavoitettaviksi esim. kuulo- tai näkövammaisille? Minkälainen koulutus on mahdollista vammaisille?

Lisätietoa

Vammaisuuden sosiaalisen mallin mukaan yhteiskunnan tulee muuttua. Tämän lähestymistavan mukaan katsotaan, miten yhteiskunta kokonaisuudessaan on järjestynyt, ja kuinka vammaisa syrjitään. Tämä lähestymistapa eroaa suuresti perinteisestä lääketieteellisestä mallista, joka on nähnyt vammaiset "ongelmana", joka täytyy "parantaa". Lääketieteellinen malli pyrki saamaan vammaiset sopeutumaan paremmin yhteiskuntaan. Sosiaalinen malli sen sijaan keskittyy siihen, miten yhteiskunta on järjestetty ja miten vammaiset on suljettu sen monien toimintojen ulkopuolelle. Sosiaalinen malli sanoo, että yhteiskunta syrjii luomalla rajoituksia ja esteitä.

Nämä rajoitukset ovat

- ympäristössä

- asenteissa

- järjestelmissä

Sosiaalinen malli tekee tärkeän eron vamman ja vammaisuuden välille. Se, miten yhteiskunta vastaa vammaan, aiheuttaa vammaisuuden. Vammaisuus tarkoittaa tässä mielessä rajoitteisuutta.

Sosiaalinen malli näkee vammaisuuden sosiaalisena ilmiönä ja vammaisuus (disablism) on alistamisen muoto siinä missä rasismi, seksismi tai homofobiakin. Sosiaalisen mallin mukaan jos vammaisten halutaan pääseääsevän osallisiksi valtavirtayhteiskunnasta, yhteiskunnan järjestäytymistapoja täytyy muuttaa.

Erityisesti sosiaalinen malli sanoo, että vammaiset täytyy ottaa mukaan rajoitusten määrittelyyn, ja että rajoitukset täytyy poistaa!

Roolikortit

Luo roolikortit riippuen siitä, miten monta ihmistä ryhmässäsi on, ja minkälaisen ryhmän kanssa työskentelet. varmista, että jokaisessa pienryhmässä on vain yksi kutakin vammaa edustava rooli, ja että kaikissa ryhmissä on yksi ei-vammainen. Jos työskentelet ihmisten kanssa, jotka ovat vammaisia oikeasti, anna heille rooli, joka eroaa hidän omasta vammaisuudestaan.

KUURO (käyttää vain viittomakieltä)

KUULOVAMMAINEN (ei käytä välttämättä viittomakieltä)

PYÖRÄTUOLIA KÄYTTÄVÄ

IHMINEN JOLLA ON VAIN YKSI KÄSI

IHMINEN JOLLA EI OLE KÄSIÄ

IHMINEN JOLLA ON VAIN YKSI JALKA (ei kainalosauvoja)

KAINALOSAUVOJA KÄYTTÄVÄ HENKILÖ

HENKILÖ, JOLLA ON PSYYKKINEN SAIRAUS (anoreksia, masennus, oppimisvaikeus tm)

SOKEA

MYKKÄ

Kun annat osallistujille roolikortit, anna samalla heille tarvikkeita jotka auttavat rooliin pääsemistä (korvatulpat, pyörätuoli...). Korosta, että heidän tulisi edustaa rooliaan realistisesti ilman liioittelua tai stereotypioihin tukeutumista.

Lähde:keks.fi

YK:n päivä 24.10.

Vuosituhattavoitteet-päivänavaus (alakoulu-yläkoulu)(YK-liitto)

Jos voisit toivoa kahdeksaa asiaa, joiden avulla voisit tehdä maailmasta paremman paikan, niin mitä toivoisit?

Toivomuslistaa laatiessasi yritä unohtaa, että sinun tekisi ehkä juuri nyt mieli mennä uimaan vesipuistoon, ostoksille karkkikauppaan tai pelaamaan uutta pleikkaria kotisohvalle. Noista asioista saattaisi tulla sinulle itsellesi hetkeksi hyvä mieli, mutta ilman niitäkin pärjäät vallan mainiosti. Mieti sen sijaan, mitä tarvittaisiin, jotta kaikilla maailman ihmisillä olisi mahdollisuus hyvään elämään.

Ihminen tarvitsee tiettyjä asioita jo pelkästään selviytyäkseen. Pieni lapsi esimerkiksi tarvitsee terveellistä ruokaa, turvallisen kodin ja huolehtivan aikuisen. Näiden perustarpeiden lisäksi monet muut asiat ovat tärkeitä, jotta voimme elää hyvää elämää. Ilman koulua emme esimerkiksi oppisi lukemaan tai laskemaan, emmekä pystyisi isona tekemään töitä. Töitä taas tarvitsemme aikuisena elättääksemme itsemme ja perheemme. Jos sairastumme, tarvitsemme lääkkeitä ja hoitoa.

Jos siis voisit toivoa kahdeksaa asiaa, ihan mitä tahansa, niin mitä toivoisit?

Maailman eri valtiot ovat pohtineet samaa kysymystä ja koonneet yhdessä listan kahdeksasta asiasta, joiden avulla voisimme auttaa maailmaa ja kaikkia maailman ihmisiä saamaan paremman elämän. Näitä kahdeksaa asiaa kutsutaan vuosituhattavoitteiksi.

Vuosituhattavoitteet tähtäävät muun muassa siihen, että kaikki maailman lapset pääsisivät kouluun. Meille Suomessa asuville koulunkäynti on itsestään selvää, mutta maailmassa on paljon lapsia, jotka eivät pääse kouluun, vaikka haluaisivatkin. Perheellä ei välttämättä ole tarpeeksi rahaa lähettää lapsia kouluun, ja monet vanhemmat joutuvat pitämään lapsensa päivisin kotona tekemässä koti- tai maataloustöitä. Koulumatkat voivat olla pitkiä ja vaarallisia, ja lapset joutuvat usein kulkemaan kouluun jalan.

Vuosituhattavoitteissa pyritään myös vaikuttamaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon, sillä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä sukupuolen, kuten ei myöskään ihonvärin, uskonnon tai muun vastaavan seikan takia. Oletko sinä joskus jäänyt sivuun jostain kivasta leikistä tai pelistä? Se ei varmaankaan tuntunut mukavalta. On tärkeää ottaa kaikki mukaan ja kohdella kaikkia yhtä hyvin.

Vuosituhattavoitteissa puututaan koulutuksen ja tasa-arvon lisäksi myös moniin muihin tärkeisiin asioihin, kuten köyhyyden vähentämiseen, terveyden edistämiseen, ympäristön suojelemiseen sekä yhteistyön lisäämiseen. Kaikkien maailman ihmisten yhteistyö on avain vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Pienillä teoillakin voi vaikuttaa. Esimerkiksi ympäristö voi paremmin, kun emme heitä roskia luontoon.

Pidetään yhdessä yllä unelmaa paremmasta maailmasta!

YK:n päivä 24.10.

Vuosituhattavoitteet-päivänavaus (alakoulu) (YK-liitto)

Rauhanmetsän maaoravat ja lähellä sijaitsevan liito-oravayhteisön oravat ovat kokoontuneet päälliköidensä Pörrö Pormestarin ja Lieska Leiskuvan johdolla metsäaukiolle keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Mielialat ovat korkealla, ja oravajoukossa käy iloinen kuhina ja puheensorina. Oravat ovat viisastuneet aiemmista kokemuksistaan ja osaavat nyt arvostaa toisiaan eroistaan huolimatta – jokaisen mielipide on yhtä tärkeä. Joskus muinoin maaoravien ja liito-oravien välillä vallinneet kiistat ovatkin enää vain kaukainen muisto, ja oravien yhteistyö on jo pitkään sujunut mallikkaasti.

- ”Hyvät ystävät”, Pörrö Pormestari aloittaa kokouksen juhlallisesti, ”meillä on asiat tällä hetkellä kerrassaan hienosti. Asuinalueellamme riittää vankkoja pesäpuita ja muhkeita käpyjä ravinnoksi kaikille oraville...”

- ”Niin, ja yhdessä olemme pitäneet metsäalueestamme hyvää huolta. Katsokaa - se on vehreämpi kuin koskaan!” huudahtaa innoissaan väliin Lieska Leiskuva.

- ”Minä puolestani olen iloinen siitä, että oravaäideistä pidetään hyvää huolta, ja jokainen oravalapsi pääsee kouluun oppimaan tärkeitä taitoja”, huomauttaa iäkäs oravarouva joukon perukoilta. ”Se on tärkeää tulevaisuutemme kannalta”.

Kaikki oravat nyökyttelevät päätään pontevasti. Asiat ovat todellakin hyvin. Pieniä kärhämiä ja ongelmia toki aina esiintyy yhteisössä kuin yhteisössä, mutta pääosin elämä Rauhanmetsässä ja läheisellä liito-orava-alueella on viime aikoina tuntunut sujuvan kevyesti kuin ruusuilla tanssi. Uhkaavalta oravapilkkukuumeeltakin vältyttiin, kun oravat saivat tehokkaan rokotteen sitä vastaan. Tautiin ehti sairastua joitakin pieniä oravalapsia, mutta he parantuivat nopeasti asiantuntevassa lääkärihoidossa. Osaavia lääkäreitä löytyi sekä maaoravien että liito-oravien yhteisöstä.

- ”Meillä on asiat kunnossa, mutta kaikkialla muualla ei ole niin”, muistuttaa Pörrö. ”Kauempana on alueita, joilla metsät eivät ole vehreitä ja päivittäisen käpyaterian saaminenkin on kovan työn takana. Ja kun oravalapsia tarvitaan avuksi pitkille ruoanhakumatkoille, he eivät pääse kouluun. Myös lääkäriin voi olla pitkä matka.”

Aukiolle kokoontuneet oravat nyökyttelevät jälleen, tällä kertaa vakavina. Tuntuu epäreilulta, että kaikkien asiat eivät ole yhtä hyvin kuin heillä.

- ”Voisimmeko me tehdä jotain auttaaksemme?” kysäisee yksi oravanuorista ujosti muiden mumistessa vieressä hyväksyvästi. ”Vaikka jotain ihan pientäkin?”

- ”Hienoa, että haluatte auttaa”/ ”Todella hienoa”, kehuvat Lieska ja Pörrö lähes yhteen ääneen.

- ”Kuten yhteisön vanhemmat oravat muistavat, jokin aika sitten järjestettiin erityinen suurkokous, johon saapui oravapäälliköitä läheltä ja kaukaa. Yhdessä teimme kahdeksan lupausta, joiden tarkoituksena on parantaa huonosti voivien oravayhteisöjen tilannetta. Ne nimettiin vuosituhattavoitteiksi”, kertoo Pörrö.

- ”Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ne, joilla on asiat hyvin, kuten me, eivät ole itsekkäitä, vaan pyrkivät jakamaan hyvinvointia myös muille”, jatkaa Lieska.

Oravajoukosta kuuluu liuta myöntäviä huudahduksia:

- ”Tottahan toki!” /”Joo!”/ ”Kyllä, ehdottomasti!”

Oravien kokous päättyy pian toiveikkaissa ja innostuneissa tunnelmissa. Moni oravista pohtii kotimatkalla ääneen, miten voisi itse ja muiden kanssa yhdessä edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Onnistuneen kokouksen jälkeen myös Lieska ja Pörrö voivat palata tyytyväisinä kotikoloihinsa. Koska heidän yhteisöissään on niin paljon epäitsekkäitä ja auttavaisia oravia, tulevaisuus näyttää lupaavalta.

Päällikön ylpeys

Owambolasten satu

Olipa kerran heimopäällikkö, joka oli hyvin kovaluontoinen ja ylpeä. Hän oli niin ylpeä ja kova, että jopa hänen vaimonsa ja neuvonantajansa pelkäsivät häntä. Kerran hänen kerskuessaan palvelijoidensa määrällä, muuan vanhus totesi: ”Kaikki ihmiset ovat toistensa palvelijoita.” Päällikkö vihastui vanhukselle, sillä hänhän ei itse ollut kenenkään palvelija, eikä ainakaan tämän vanhuksen. Niinpä hän pyysi vanhusta todistamaan väitteensä ja mikäli vanhus tähän pystyisi, antaisi hän tälle 50 härkää.

Heimopäällikön talolle ilmestyi kerjäläinen, joka pyysi ruokaa. Vanhus antoi päällikön luvalla kerjäläiselle ruokaa, mutta sitä tehdessään hän melkein kompastui ja oli pudottaa ruokakulhon maahan. Hän pyysi päällikköä apuun: ”Auta minua suuri päällikkö, muuten kaadun ja kulho putoaa maahan.”

Hetkeäkään miettimättä, päällikkö riensi nostamaan vanhusta ja ojensi hänelle kepin. Vanhus naurahti ja lausui: ”Kiitos. Näetkö nyt, että kaikki hyvät ihmiset ovat toistensa palvelijoita. Minä autoin kerjäläistä ja sinä minua. Mutta en tarvitse härkiäsi. Anna ne niille, jotka niitä tarvitsevat.”

Koska päällikkö oli viisas mies, hän toimi vanhuksen neuvon mukaan ja nimitti tämän pääneuvonantajakseen.

Poika, jolla oli kaksi silmää

Kaukana avaruudessa on planeetta, joka on aivan niin kuin maa. Planeetalla asuvat ihmiset ovat myös aivan kuten me, paitsi heillä on vain yksi silmä. Tämä silmä on hyvin erikoislaatuinen silmä. Se pystyy näkemään pimeässä, sillä näkee todella kauas ja jopa seinienkin läpi. Naiset tällä planeetalla saavat lapsia, aivan kuten maassa.

Eräänä päivänä syntyi lapsi, jolla oli kaksi silmää! Hänen vanhempansa olivat aivan poissa tolaltaan. Pojasta tuli kuitenkin hyvin iloinen lapsi ja hänen vanhempansa rakastivat häntä. Kaikesta huolimatta he olivat huolissaan, sillä poika oli niin erilainen. He veivät hänet useille lääkäreille, mutta lääkärit totesivat heille, että mitään ei ollut tehtävissä.

Pojan kasvaessa isommaksi, hänelle tuli enemmän ongelmia. Koska hän ei pystynyt näkemään pimeässä, piti hänen kantaa lamppua mukanaan. Kun hän meni kouluun, ei hän pystynyt lukemaan yhtä hyvin kuin muut lapset ja hän tarvitsi lisäopetusta. Poika ei myöskään nähnyt pitkiä etäisyyksiä, joten hänellä piti olla teleskooppi. Siten hän pystyi näkemään tähdet ja muut planeetat.

Joskus hän tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi kävellessään koulusta kotiin. ”Muut lapset näkevät asioita, joita minä en”, hän ajatteli. ”Minun on siis varmasti nähtävä asioita, joita he eivät näe.”

Eräänä päivänä, hän huomasi näkevänsä asioita, joita kukaan muu ei nähnyt. Hän ei nähnyt vain mustaa ja valkoista kuten kaikki muut. Hän kertoi vanhemmilleen, miten hän näki asioita. Hän vei vanhempansa ulos ja kertoi heille hänen ällistyttävästä havainnostaan. Vanhemmat olivat ihmeissään ja niin olivat hänen kaverinsakin.

Poika kertoi heille ihmeellisiä tarinoita. Hän käytti sanoja, joita kukaan ei ollut aiemmin kuullut, kuten punainen, ja keltainen, ja oranssi. Hän puhui vihreistä puista ja violeteista kukista. Kaikki halusivat tietää, mitä hän näki. Hän kertoi mielettömiä tarinoita syvän sinisestä merestä, ja aalloista, joissa oli kuohuvat valkoiset harjat. Lapset rakastivat kuulla hänen tarinoitaan ihmeellisistä lohikäärmeistä. He haukkoivat henkeään, kun poika kuvaili lohikäärmeiden nahkaa, silmiä ja niiden tulista hengitystä.

Eräänä päivänä poika tapasi tytön. He rakastuivat ja menivät naimisiin eikä tyttö välittänyt siitä, että pojalla oli kaksi silmää. Pian poikakin lakkasi murehtimasta kahta silmäänsä. Hänestä oli tullut kuuluisa ja ihmiset joka puolelta planeettaa tulivat kuuntelemaan hänen tarinoitaan.

Viimein pariskunta sai pojan. Lapsi oli aivan kuten kaikki muut lapset planeetalla; hänelläkin oli vain yksi silmä.

Hunajankerääjän kolme poikaa

Kongolainen tarina

Hunajankerääjällä oli kolme poikaa: Kuule, Seuraa ja Kokoa. Eräänä päivänä hunajankerääjä lähti pitkälle vaellukselle metsään ja löysi korkean puun, joka oli täynnä hunajaa. Hunajankerääjä kiipesi ylös, mutta astui vahingossa laholle oksalle, putosi maahan ja meni palasiksi.

Kuule istui kotimökin vieressä, nousi yhtäkkiä ylös ja sanoi: ”Isä on pudonnut puusta. Menkäämme auttamaan häntä.” Seuraa johti veljekset isän luo ja Kokoa liitti kaikki palaset yhteen, jonka jälkeen isä pystyi taas kävelemään. Pojat kantoivat hunajan kotiin.

Seuraavana päivänä hunajankerääjä lähti taas etsimään hunajaa. Sillä aikaa pojat kiistelivät kotona, kuka heistä oli tärkein. ”Ette olisi kuulleet isää ilman minua”, sanoi Kuule. ”Mutta ette olisi pystyneet kokoamaan häntä ilman minua”, sanoi Kokoa.

Poikien kiistellessä hunajankerääjä oli kulkenut metsään ja löytänyt puun, joka nousi pilviin asti. Hän kiipesi ylös, mutta astui taas laholle oksalle ja pirstoutui palasiksi.

Kuule nousi yhtäkkiä ja sanoi: ”Isä on pudonnut.” Niinpä Seuraa johdatti veljekset taas isän luo ylpeillen saavutuksellaan. Kokoa yhdisti palat ja sanoi: ”Minä ja vain minä olen koonnut isän.” Taas isä pystyi kävelemään ja pojat kantoivat hunajan.

Seuraavana päivänä hunajankerääjä kulki vieläkin syvemmälle metsään ja löysi puun, joka ulottui tähtiin saakka. Hän kiipesi taas puuhun etsimään hunajaa, astui laholle oksalle ja pirstoutui palasiksi.

Kuule kuuli putoamisen, muttei sanonut mitään veljilleen. Seuraa arvasi, että isälle oli tapahtunut onnettomuus, koska hän ei tullut kotini. Kokoa arvasi, että isä tarvitsi hänen apuaan, mutta hän ei alentunut pyytämänä veljiensä apua isän etsimisessä.

Vanha hunajankerääjä kuoli, koska itsekkäät pojat ajattelivat omaa tärkeyttään enemmän kuin isäänsä. Loppujen lopuksihan kaikki tarvitsivat toisiaan eikä kukaan ollut toista viisaampi tai parempi.